Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Jo tuli kotihin veio; Toipa hanhen kostintsoiksi, Kultoa kuvun nenässä, Kaikki varpahat vas'esta; Toipa uuet ummiskengät, Saksan saappahat sataiset, Kannat alla karskajavi, Jalan alla jarskajavi; Toipa rinnan ristilöitä, Toipa korvan koltuskoita, Toipa sormen sormuksia, Toipa käen kintahia. Minä ristit rintahani, Koltuskaiset korvihini, Sormuksiset sormihini, Käteheni kintahaiset.
Illansuussa hän tuli takaisin. Asia oli toimitettu. Toipa hän vielä pienen kirjelipunkin siltä, joka oli kirjeen vastaanottanut. Drake antoi Pekan mennä. Jäätyään yksin hän mursi kirjeen ja luki seuraavat rivit: "Kustaa Drake, minä alan pelätä Teitä. Puoliyön hetki minua kauhistuttaa. Taivaan nimessä, älkää tulko!" Hyvä on, sanoi Drake ja repi kirjeen palasiksi. Minä tulen.
"Miksen minä tiedä toipa tuo minullekin, kun olin ahkera poikasena lukemaan." "Nyt narraatte ... minä luulen, että kaikki aika=ihmiset wähän walehtelewat ... ei kun narraawat ... isä ja äitikin narraawat." "Kuka sinulle niin on sanonut?" "Tiedänhän minä sen kenenkään sanomattakin. Isä ja äiti owat aina sanoneet kukon tuowan makiaista, kun waan luen ahkerasti, mutta eipä hän ole tuonut."
"Katsokaa, katsokaa, kuinka paljon...! ja wielä nurkkahyllylläkin... Ei isä eikä äiti narraa ... eikä wieras narraa ... eikä eikä kukaan ihminen narraa ... toipa se kukko, kun olin oikein ahkera..." lörpätti tyttö saaliitansa näytellessään wanhemmilleen ja minulle.
Martta kuuli nämät sanat, katsahti vieraaseen ja heltyi. Hän lähti ovensuusta, meni uuninpuoliseen nurkkaan ja sai sieltä illallista. Ruokakupin asetti pöydälle, kaatoi kaljaa ja asetti viereen viimeisen kyrsänkannikan. Toipa veitsen ja lusikankin. Särppikää nyt, jos maistaa, sanoi hän. Simo siirsi vieraan. Käänny nyt pöytään, poikaseni, sanoi hän.
Joskus lyötiin korttia, viittä lehteä, tyttö voittona, lyötiin laiskasti, melkein koneellisesti, viitsimättä tingata, jos joku joskus teki kälmin tikinkin. Niin istuttiin nytkin päivällistuntia viettämässä. Siihen tuli silloin matami tuomaan kahvia, ja toipa vielä alakerrasta terveisiä, että herrat koettaisivat olla vähän laulamatta ja telmämättä, siellä juuri alla on kuoleva sairas.
Liena puolestaan aikaa myöten oppi kerjäämään. Laivan leipureilta hän silmäyksillään vietteli höyryäviä leivoksia, toipa kerran kyökistä kokonaisen lintupaistinkin. Jos tätä matkaa olisi kestänyt kauemmin, niin kelpo kansalaisia Amerikka meistä olisi saanut. Ja sittenkin olimme me viattomimpia koko joukossa. Toiset varastivat ja kerjäsivät monta vertaa enemmän ja julkeammin.
Ruustinnan silmä ennätti häntä tarkastamaan kiireestä kantapäähän. Toipa hän sittenkin toisenlaista leipää kuin oli käsketty. Senkin tytön tollukka, kyllä hän vielä saisi siitä kuulla! Kun kahvi oli juotu, vilkastui rouvien keskustelu huomattavasti.
»In tulsi jupilo, nyt on meillä iso ilo!» kiljahti Jussi. »Tässä on kahvia, ottakaa isännät!» »Toi isännät, toi emännät, toipa nuo muorit. Niin kahviako. Mä kiittää sitä emäntää mahdan, joka pöydät täyteen ahtaa...» lasketteli Jussi. »Hei, Jussi, pane konjakkia kahviin ja kierrä poskeesi, väljähtymästä», kehotteli Kusti.
Näin omenan oksasella, Punakuoren pääni päällä, Nousin puuhun nostamatta, Kohosin kohottamatta; Toipa surma sulhon nuoren, Sulhon nuoren, miehen kainun, Tuli tuo omenispuulle, Alle oksien osasi. Suitset seitset vyön takana, Takatarhilot käessä. "Mitä suitsin seitsin laait, Kuta tarhiloin tavotat?" "Ottaisin omenamarjan, Punakuoren oksaselta." Annoin oksalta omenan, Puotin punaisen kuoren.
Päivän Sana
Muut Etsivät