United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Tiedätkö, millä hän kulkee tiellä, Vaivainen mummo kulta?» »Tiedä en, maailma taisi niellä, Taikka jo peittää multa. Kastelen kukkaa, armastani, Muistelen tyttölasta, Tuskinpa jälleen puhdastani Löytänen maailmasta.»
MEFISTOFELES. Tää toim' on monimutkainen: Kaks' viikkoa yksin tarvitsen Ma pyynti-aikaa keksiäksein. FAUST. Saisinpa seitsemän tiimaa vaan, En pirun apua kaipaiskaan Ma tyttölasta vietelläksein. MEFISTOFELES. Hei, kuules vainen Ranskalaista!
Tämän kaiken oli hänen toimekas miehensä eläessään hänelle leskentilaksi hankkinut. Neljään huoneeseen ja kyökkiin tarvittavat huonekalut kuuluvat myöskin hänelle, samoinkuin kaksi pientä, siivoa ja näppärää tyttölasta, jotka iloisten peippojen tavoin laulelevat aamusta iltaan.
Hänen edessään seisoi lyhyessä vankitakissa ja vielä lyhyemmissä housuissa pitkä, laiha vanki, puoli päätä paljaaksi ajeltuna. Tämä pyyhki toisella kädellään veriin lyötyjä kasvojaan ja toisella huiviin käärittyä kimakasti huutavaa tyttölasta. Rautoihin! Upseeri vaati yhteisselliläisen käsirautoihin pantavaksi.
Iltaiselta päästyä sanoi hän: »Tuleppa, sisareni, katsomaan kaksoispoikiani.» »Kah, noita en ole muistanutkaan, kun eivät ole mitään hiiskuneet», virkkoi Maija sisar. »Ovatpa, vaikka kaksoiset, toki kauniin- ja terveennäköiset ja niin yhden yhtäläiset, vaikka toisella on keltainen ja toisella musta kähärätukka. Se on vain onni», lisäsi hän vielä, »että Jumala otti teiltä nuot kolme tyttölasta.
Hyvä! mietti d'Artagnan, hän on kaiketi saanut emännältänsä jonkun asian minulle toimitettavaksi; hän kutsuu minua johonkin lemmenkohtaukseen, johon ei uskallettu suullisesti minua kutsua. Ja hän katsoi tuota kaunista tyttölasta niin voitollisen näköisenä kuin hän suinkin voi. Minä tahtoisin sanoa teille pari sanaa, herra ... sopersi kamarineitsyt.
"Tiedä en, maailma taisi niellä, Taikka jo peittaa multa. "Kastelen kukkaa, armastani, Muistelen tyttölasta, Tuskinpa jälleen puhdastani Löytänen maailmasta." J. H. Erkko. Kehrääjä-äiti. Ja äiti istuvi, kehräjää, Ja kyynel silmähän vierähtää. "Pois aurinkoiseni läksi, pois, Oi, jos pian taas hänet nähdä vois! "Ihanainen hän oli, kaunoinen, Oli puhtoinen kuni pulmonen.
Itsekseen sitä taisi vähän haaveksia rakkaudestakin, vaan siitä ei puhuttu koskaan mitään. Mutta jo alussa huomasin, että tämä varsin vaaraton kuherrus oli tuolle vanhemmalle asuintoverille hyvin vastenmielistä. Luulin ensiksi hänen käsittävän käskemättömäksi velvollisuudekseen pitää silmällä tuota nuorta, ymmärtämätöntä tyttölasta ja hänen tarkan huolenpitonsa johtuvan siitä.
Tai jos alkaisi kuulua tuolta edempää jonkinlaista vikinää, valituksen sekaista, jos tuolla porttikäytävässä pari herran-luuhkaa koettaisi väkisin kuljettaa tyttölasta ... siihen hiipisi hiljaa kuin kärppä, kunnes... Eivät ne olisi enää omalla asiallaan, eivät sen vietävät olisikaan.
Helsingin laidassa olevassa Kaisaniemen puistossa istui muutamalla syrjäpenkillä kaksi vanhanpuoleista hyvin puettua rouvaa puhellen keskenään ja sen ohessa silmillään seuraten kolmea nuorta tyttölasta, jotka jutellen ja nauraen kävelivät läheisyydessä.