Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Eipä kuulu kullaistani, Ei kuulu kujassa käyvän, Alla ikkunan asuvan, Veräjillä veistelevän, Pilkkovan pihalla puita, Koan eessä kolkkoavan; Sill' on illoilla ikävä,
Soo, vai on hän ulkomailla!... Mutta kuulehan, hyvä veli, enköhän silti voi päästä rovastin puheille? Et ainakaan tuntiin, sillä kas, meillä on vielä jotain muutakin. Mitä muuta? Onpahan häät, veliseni. Häät?... En minä huomannut tänne ajaessani veräjillä mitään lehväköynnöksiä. Katsohan, eivät ne olekaan tavalliset talonpoikaishäät.
Niinpä nyt tätä nykyä, Tällä tuhmalla iällä Sijan tieän, kussa synnyin, Kanssa kaiken, kussa kasvoin, En tieä sitä sijoa, Kussa kuolo kohtajavi, Hengen loppu loukahtavi Näillä ouoilla ovilla, Veräjillä vierahilla. Oikea kiitos-uhri. Rikas nuorukainen, joka kauan aikaa oli sairastanut vuoteen omana, tuli viimein terveeksi.
Jospa paitani pesisit mustan käärmehen mujuissa, kiirehesti kuivoaisit, mun sotahan mennäkseni Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille: jo kävi Kyllikki kylässä, veräjillä vierahilla, noien neitojen kisassa, kassapäien karkelossa." Kyllä Kyllikki sanovi, nainen ensin ennättävi: "Ohoh armas Ahtiseni! Ellös lähtekö sotahan!
Niinpä nyt tätä nykyä, Tällä tuhmalla iällä, Sian tieän, kussa synnyin, Kanssa kaiken, kussa kasvoin, En tieä sitä sioa, Kussa kuolo kohtajavi, Hengen loppu loukahtavi, Näillä ouoilla ovilla, Veräjillä vierahilla. Vierin maalle vlerahalle. Kun kasvoin koissa ennen, Korkian ison koissa, Teutoi tengat tietä myöten, Rahat rantoa ajeli.
Vetivät purjehen punaisen, matkasivat maille muille, armahammille ahoille, päivänrinteille rikasten. Ja se Suomen sulho suuri ja kave Kalevan kaunis liittivät käden kätehen veräjillä vierahilla, suetaksensa sukua, isompata itseänsä, rohkeampata rotua, heimoa heleämpätä.
Emo estellä käkesi, Varotella vaimo rukka: "Ellös menkö niille maille, Ruotsin rohkian tiloille, Suurille sotakeoille, Miesten tappotanterille!" Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Toki mietti mennäksensä, Lähtiäksensä lupasi. Jalan kenki kiukahalla, Toisen lautsan partahalla, Pihalla kävysteleksen, Veräjillä vyötteleksen. Latoi laivoja lähelle, Suoritti sotavenoja.
Sitte tänne saatuasi, Tuutusehen tultuasi, Liki, liki, lintuseni, Kuti, kuti, kultaseni! Minun on kultani kulossa. Katsos muita miekkoisia, Ja onnen osallisia Muill' on kulta kuulusalla, Näkösällä näätärinta; Käyvät kultansa kujassa, Veräjillä veistelevät, Pilkkovat pihalla puita, Kalkehtivat kartanolla.
Oikein sääli oli jättää sitä asumattomaksi, että kauan aikaa sieltä pois lähtiessään Maija katsoi ovelta saunaan ja mielessä jylähti raskaasti. Oi, että päiväksikään ei ole minulle suotu tuommoistakaan kotia... Saapi käydä käskylöissä Kyläläisten kynnyksillä. Aina ouvoilla ovilla, Veräjillä vierahilla. Kynnys korkea kyläinen, Matala kylän kamana.
Jo kävi Kyllikki kylässä, veräjillä vierahilla, kylän neitojen kisassa, kassapäien karkelossa." Ahti poika, aino poika, itse lieto Lemminkäinen tuosta suuttui, tuosta syäntyi, tuosta viikoksi vihastui. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi emoni, vaimo vanha!
Päivän Sana
Muut Etsivät