Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ansaitsen vain kadotuksen, olen tomu, tuhka; Mutta hän on laupeas, ei tuomiolla uhkaa. Pitkämielisyydellään Hän mua etsii, noutaa, Vaikka usein mieli mulla sinne tänne soutaa. Mua ei Hän hylkää, vaikka väsyn usein aivan, Eksyissäni armon tieltä monellaiseen vaivaan. Vaan Hän taas mun vahvistaa ja on niin armollinen, Vaikka usein mieleni on varsin vilpillinen.
Silloin kuuli hän yöss' äänen, jok' oli veren hyytää hänen suonissaan. Eikä tämä mitään muut' ollut kuin kerrottu huuto: "Excelsior!" Oi laupeas Jumala! Tuo oli murhaparku. Hän kiirehti matkaansa. Nimismiehen rouva lapsinensa pakeni sisään ja sulkeutui huoneesen, mies kiskottiin ulos. Tili, tili, runoilija! Etkö sinä te'e tiliä tästä? Linkkuveitsi nostettiin nimismiehen pään päälle.
Armon Herra laupeas, Meille taasen ilta koitti, Kaitsit päivän armollas, Luotu Herran avuin voitti Vihollisen hyökkäykset, Turmeluksen pimitykset. Kylvä iltaruskossa Siunausta ihmisille, Ett'ei kuolonvaaroja Pimeys tuo halmehille, Joita samoo synninlapsi Luojallensa kunniaksi.
Sinussa on iloni Suloisin myös toivoni, Kaunein Jesus! Sinä olet turvani, Sinust' elää uskoni, Hyvä Jesus! Sinä olet rakkaus, Rakkauden perustus, Hurskas Jesus! Sinä olet lohdutus, Sinä olet huvitus, Vakaa Jesus! Auta viheliäisiä Armon kerjäläisiä, Armias Jesus! Kirvoit' uskon elämää, Ett'en Sinusta vain jää, Puhdas Jesus! En mä seuraa sinua, Jos et vedä minua, Laupeas Jesus!
Hän muisti sen kerran, kun poikana heitti kivellä nimismiestä päätä kohti: Laupeas Jumala, kuinka polttivat nämä kuollehen sanat: "Jumala antakoon anteeks, lapsukaiseni", niinkuin palavat kekäleet hänen päänsä päällä. Kuinka paljo hän olis antanut jos vielä kerran nämä sanat olis saanut kuulla. Se nimi, jota hän oli ylenkatsonut, olis nyt ollut hänen suurin lohdutuksensa.
Jesus ilo korvissain, Silmissäni Jesus vain, Jesus maku kielessäin, Jesus kukka kädessäin. Jesus ruokan', juomani, Jesus kiitosvirteni, Jesus kallein osani, Ystäväni, ylkäni. Jesus rakas, laupeas, Kautta kipus, kuolemas Terveyttä sieluun tuo, Mulle ilo taivaan suo! Kuolema, kussa on sinun otas? Mun rauhani, leponi Jesus on vain: Mä Jesuksen kuolosta elämän sain.
Voi että heidän äänensä on hiljainen kuin aamutuuli, joka vaan ihmisten tunnoissa soipi! Mutta katso! Jo tulee se, joka on viisas kuin käärme ja laupeas kuin kyyhkynen. Jo enkelit iloitsevat. Viisas kuin käärme ja laupeas kuin kyyhkynen. Täältäkö minä sinut löydän, Edvard, keskellä päivää naisten ja pullojen seasta! Kuka sinä olet? Vai niin!
Ei muuta kuin Vain suurin suin Ne naurun, pilkan pahan Osakseen saa, Jotk' ilmoittaa Uskonsa Jumalahan. Jos Herran Henki vaikuttaa, Niin mailma aina ahdistaa Ja hengen perään kysyy. Tiedänpä mä: Kuin kerran sä Mun ostit verelläsi, Sä saatanan Ja maailman Myös voitat kädelläsi. Siis Jesus rakas, laupeas, Suo armos mulle armostas, Vie vihdoin iloon taivaan! Mä muutoin hukun aivan.
En hengittää sit' ilmaa, en, Mi myrkyn lailla murhaa. Osaani tyydyn, Luojani. Pois mieli kapinoiva! Pimeiltä teiltä varjele Mua, Herra, kaikkivoiva! Tuuditan kehdossa pienoistani, Merelle mieheni läksi. Mereltä ehtivän lausui laivan Kotihin kevähäksi. Uinuos, urpuni! Silmäs sulje! Nukkuos, kukkani kallis! Voi, kun ei myrskyhyn hukkua laivan Luojani laupeas sallis!
Maalaa tämä, mutta samaan tauluun kohta Immen taivallinen kasvattaja maalaa, Vaimo, kasvot kirkkaan kelmeyden loistees. Tarkasti ja vakavasti katsahtaa hän, Kuitenk' huomaa ihanilla huulillansa Myhäilys tuo salanen ja laupeas Ja tuo kasvohilla puhdas gloria. Haa, mun veljein! katso tuossa mikä taulu Verraton, ha haa! Mut ettes naura mulle?
Päivän Sana
Muut Etsivät