Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Sa kymmenkerroin olet onnekas, Jos itses monistelet kymmenkerroin; Siis mitä merkitsee sun kuolemas, Jos jälkeisissäs elät monin verroin? En kuolon iestä sun kantaa sallis, Matojen ruoaks olet liian kallis. Kas, Päivötär kun leimuavan päänsä Idässä nostaa, maassa katsojat Kumartain niinkuin valtakäskijäänsä Sen pyhää korkeutta palvovat.
Isän sydän murrettuna, Ja maine oman lapsen tahraamana, Ja voitettuna, vankina; tää vielä. Myös täss' on kirja, teitä koskeva, Ei kuninkaalta, mutta isänmaalta. Te täällä, herttua! Tuon kirjan tunnen, En sitä nähdä huoli, vastaan vaan: Ma kuninkaallen' olin kuuliainen. Sä viimeishetkeen väijyit henkeäni Ja kunniaani, lue kuolemas! En pyydä armoa.
Ennen päivän koittoa lähden, mun lemmittyni! MARGARETA. Ah alas kyynelten virtaan minä tahtoisin vaipua! Mutta kuule, kuule mitä näin minä näyssä juuri tässä, tällä hetkellä, tuossa isäni poistuessa. ANIAN. Sinä olet siis näkijä? MARGARETA. Näinpä sinun kuolemas! Oi Aniani onhan tämä lakkaamaton murheen yö.
Tauti äkkiä vois kesken nuoruutesi korjata sinut pois. Saapuisit tuomiolle jumalten etehen. Tulisi tuosta ilmi kuolemas tahallinen. Jumalat harmajaparrat otsaansa rypistäis. Tuomio ankara sulle tällaiseksi jäis: "Yöllä ken haaveksiessa viluhun kuollut on, haavehittensa vanki ijäti olkohon. Runoilijaksi Suomeen heti hän pantakoon itkemään kaihojansa yöhön ja kuutamoon."
Siis kuole, Anian, kuin sankari, muuta sinne ikuisen kesän pyhille kunnahille, ja kuolemas, mi täällä meidän erotti, siellä taasen kerran meidän yhdistää, lyöden yli kolkon juopan eteheni kultasen sillan sun luokses. ANIAN. Oi ääni lempeä, täysi helleyden armautta, kuin tähden kyyneleinen kiilto etäisestä sumusta! Minäkö sen äänen soinnussa en kuolisi kultani edestä ja edestä mun maani!
Jesus, suuri Johtajamme, Autuutemme Ruhtinas, Ole aina apunamme Kautta veres, kuolemas: Sinun kauttas voitamme, Kuoloss' olet elomme! Joulusanoma. Pimeässä ihmiskunta Harhaeli, kansat maan Nukkui syvää synnin unta, Murtamatta kahleitaan. Joilla perivihollinen Kaiken hyvän, totuuden Oli heidät kytkenynnä Orjantyöhön pahuuden.
Jesus ilo korvissain, Silmissäni Jesus vain, Jesus maku kielessäin, Jesus kukka kädessäin. Jesus ruokan', juomani, Jesus kiitosvirteni, Jesus kallein osani, Ystäväni, ylkäni. Jesus rakas, laupeas, Kautta kipus, kuolemas Terveyttä sieluun tuo, Mulle ilo taivaan suo! Kuolema, kussa on sinun otas? Mun rauhani, leponi Jesus on vain: Mä Jesuksen kuolosta elämän sain.
"*Aleksander*", nimi armas, aina sinut kuullessaan Sydän sykkää Suomalaisen, tunteet kohoo kuohumaan! Surun synkän Suomalaisen rintaan loi sun kuolemas, Kun ei kuolla saanut eestäs, *vapauttajaruhtinas*! Vapahana valon tielle Suomen kansa käynyt on, Epätoivon vaihtanunna valoisahan toivohon. Entisyys nyt tiellens luopi turhaan tummaa varjoaan: Vaikka suruja se toikin, häpeää ei milloinkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät