Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
En hengittää sit' ilmaa, en, Mi myrkyn lailla murhaa. Osaani tyydyn, Luojani. Pois mieli kapinoiva! Pimeiltä teiltä varjele Mua, Herra, kaikkivoiva! Tuuditan kehdossa pienoistani, Merelle mieheni läksi. Mereltä ehtivän lausui laivan Kotihin kevähäksi. Uinuos, urpuni! Silmäs sulje! Nukkuos, kukkani kallis! Voi, kun ei myrskyhyn hukkua laivan Luojani laupeas sallis!
Hellitä, kun suuri pyörä alas mäkeä vierii, muuten taitat niskasi, jos muassa seuraat; vaan kun suuri pyörä ylös mäkeä kulkee, hinkaa silloin perässä. Jos viisas mies sulle paremman neuvon antaa, niin anna mulle takaisin omani; en soisi, että muut kuin konnat sitä noudattaisivat, kun narri sen antaa. Se, ken vaan muodoks palvelee Ja katsoo hyötyhyn, Kun sade kohtaa, pakenee, Sun jättää myrskyhyn.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni? Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni. Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu. Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu, pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu, jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu. Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat. Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Mut joskus pursi kun pieni on joutunut myrskyhyn, jolt' aalto on airon saanut, mela hukkunut hyrskyhyn ja rikki on purren ruori ja venhoa viimat vie, mi lahtien lainehille vain luotukin varmaan lie Niin silloin Ahtolan impi se astuvi linnastaan ja ulapan ympäri purren hän peittävi kutreillaan: jo taltuvi aaltojen raivo, jo vienona viimat soi ja korjata haapion hauraan merenkulkija koito voi.
Ihasteltua hetkisen, kunnes sun On syöpynyt piirteesi mieleen mun, Pois loittonen kiertäen kaarteen; Taas tultua myrskyhyn, maailmaan, Minä kummana kaikille kertoa saan, Ylimaat min kätkevät aarteen. Nuku, lapsonen, helmassa vuoriston, Kevyt huokua syyttömän rinnan on Kevät-taivonen päälläs päilyy. Ylä-ilmassa leivonen lauluks lyö On kaukana kaihon ja synnin yö Kai täällä sun henkes säilyy.
Ihasteltua hetkisen, kunnes sun on syöpynyt piirteesi mieleen mun, pois loittonen kiertäen kaarteen; taas tultua myrskyhyn, maailmaan, minä kummana kaikille kertoa saan, ylimaat min kätkevät aarteen. Nuku, lapsonen, helmassa vuoriston, kevyt huokua syyttömän rinnan on kevät-taivonen päälläs päilyy. Ylä-ilmassa leivonen lauluks lyö on kaukana kaihon ja synnin yö kai täällä sun sielus säilyy.
Päivän Sana
Muut Etsivät