United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka pehmosta ja hienoa vesi oli; mela upposi siihen kuin lusikka velliin. Osaisikohan veden päällä kävellä? Olisipa sitä hauska koettaa. Käveliväthän pojatkin syksyllä jään päällä, ja kärpäset kävelivät viilipytyissä. Tuttemuj kastoi kättään veteen. Tuohan oli aivan yhtä märkää kuin kylpysoikossa. Ei hän viitsinytkään lähteä kylpysoikkoon.
Olihan tanhua tuolla täynnä soreita, nuoria. Ovat rähjiä rinnallasi muut. Kauko seisoi suorana vaappuvassa venheessään, kädessä mela, selkä oienneena, ryhti kuin nuorena ennen kuin sankarin suuren tunsi sen itsekin silmä hellänä, vaikka ääni vielä tylyksi tekeytyen: Syytät minua, jos sinut jätän. Lähden, konsa käsket. Ei ole ihmisten lapsia tuo, metsänhaltijan verta mitä lienee tuommoinen tyttö!
Ja hehkuvin silmin hyppeli Elli taapäin ylioppilaan edellä. Sitten hän juoksi ottamaan aitovarrelta heinikosta airoja. Tulkaa te ottamaan mela! Tekö siis soudatte ja minä pidän perää! Niin, minä soudan, ja pitäkää te perää! Vaikka puhuttiin näin aivan tavallisia asioita, oli niissä kuitenkin jotain salaperäistä ja kummallista. Ikäänkuin olisi jotain tarkoitettu, vaikka ei sanottu.
NEITSY JANNE. Mutta eteenpäin elävän mieli. Meillä on ilon ja onnen päiviä edessämmekin. Eikö niin? HILMA. Jumala suokoon. NEITSY JANNE. Jumala venettä viepi, miehen on mela kädessä. Riemulla me käymme maailmaan Elämän kohtaloita koettamaan, Tokko myrskytuulin, vaiko hymyhuulin Onni osaksemme rientänee. HILMA. Kuule, Janne, jätä minulle se rintarahasi talteen.
Mut joskus pursi kun pieni on joutunut myrskyhyn, jolt' aalto on airon saanut, mela hukkunut hyrskyhyn ja rikki on purren ruori ja venhoa viimat vie, mi lahtien lainehille vain luotukin varmaan lie Niin silloin Ahtolan impi se astuvi linnastaan ja ulapan ympäri purren hän peittävi kutreillaan: jo taltuvi aaltojen raivo, jo vienona viimat soi ja korjata haapion hauraan merenkulkija koito voi.
»Pitäisi kai hänen osatakin, monta monituista kesää kun on ollut laskumiehenä, ja johan sitä pitää osata laskumieheksi ruvetessaan, eihän siihen taitamattomia oteta.» »Niinhän tuon luulisi.» »Mutta sitä pitää olla huolella tässäkin virassa, ei sitä saa torkkua mela kainalossa.» »Niinpä vainenkin.»
Koskea kun lähestytään niin, että pauhina kuullaan ja aaltojen hyrske nähdään, käskee perässä pitkä mela kädessä seisova perämies soutajata ottamaan aironsa venheesen. Sitte hän sanoo: "rukoilkaat Jumalaa!" ja kaikki miehet liittyvät kajuutissa olevaan pyhän kuvaan päin, kumarrellen ja ristiä tehden. Viimeksi perämies lujalla äänellä lukee lyhyen rukouksen.
Se tulee ihan minua kohti. Aikooko se tulla ottamaan? Muistan lähteneeni luvatta. Lyykähdän voimatonna perätuhdolle ja mela putoo veteen. Sitä sorkkiessani on vene tullut ihan kohdalle. Sehän onkin Salomo, tuttu mies. Sillä on rykelmä verkkoja veneessä ja kokassa pyssy. Se meneekin kalaan ja vesilintuun. Ei se mene kotiin kantelemaan.
Vene saa liukua sivu Koiraniemenkin, minä istun perässä selkäkenossa ja mela kainalossa ja uitan sikaa, antaen virran viedä. Salmi suurenee, virta laimenee, vene kantautuu ohi pappilan uimahuoneen ja pysähtyy tyynen salmen keskelle pappilan laiturin kohdalle. Pappilassa ovat salin ikkunat auki ja sieltä kuuluu pianonsoittoa ja kaunista laulua.
Olisivatpa vain tulleet, minä olisin lyönyt niitä niin että! sanoi hän ylpeästi heilutellen kauheaa kaislaa. Missä mela on? kysyi Mikke. Melako? Niin; entä kengät ja sukat? Tuttemuj joutui hämilleen ja vaikeni. Mokomaa pikku retusta! arveli Mikke. Mutta eivätpä ne uskaltaneet syödä minua, sanoi Tuttemuj. Ammuu, sanoivat lehmät. Josko tiedän mä lain, Mitä tuleva lie?