Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Pyssyn suusta nousee vielä savua, ammuttu potkii verissään, ja laukauksen kaiku räikyy rantoja pitkin. Kuuluu piipatusta viideltä kuudelta taholta. Näkyy virejä rantaan päin. Poikue on noussut maalle. Ne ovat piiloittauneet heinikkoon. Isä laskee sinne koiransa ja poikansa, jolla on mela mukanaan. Peräkkäin he juoksevat heinikossa. Isä seuraa venheestä heidän liikkeitään. Taas »elää» Mustin häntä.
Ne olivat aivan tuntemattomia, ja Elli hämmentyi siinä niin, ettei saanut venhettä maihin. Se kääntyi aina toiselle puolen, kun Elli toiselta puolen koetti meloa. Isä rupesi puoleksi huutaen neuvomaan, mille puolelle pitäisi mela panna. Ei sille ... no, nyt toiselle ... ei ... pane sitten mela pohjaan ja työnnä ... no!
Kahden puolen Boulevardia kulkee loppumaton jono vaunuja. Jos saisi rauhassa toista rantaa seurata, edessä jokin valjakko, joka tasaista totuttua vauhtiaan pyörii eteenpäin, ei olisi taito suurempi tarpeen kuin mikä sileää myötävirtaa valuessa, venheen perässä selkä kenossa istuen ja mela kainalossa tietä tehden.
Onneksi yhä sakeneva hämy edisti meidän pyrkimyksiämme. Tultuamme suurimman karin taakse pääsimme taas hetkeksi näkyvistä. Komensin nyt soutamaan niin lähelle karia, että mela ulottui pohjaan. Masto, airot ja muut veden päällä pysyvät kapineet kiinnitettiin teljojen alle, ruutivarastomme nostettiin karille muutaman rantakiven suojaan ja veneen pohjatappi avattiin.
Moni poikasi pyrkivi päivähän päin, mut kellä on onnea, kellä? On hullu ja houkka se lapsonen maan, joka suruja syömeensä sulkee. Ja kauvaksi orhit ne korskahtaa, kun kuoleman valtias kulkee. Lakkasi laulu poikasen. Heräs hän keskellä kuohujen; koski pauhasi, vaahto pärskyi, mela vapisi, venhe tärskyi, kastuvi poski poikasen se on suudelma Vellamon neitosen.
Virta ja minä pidämme huolen lopusta." 'Metsäkarjun' putous päättyi sangen laajaan ja syvään lampeen, jonka suuret pohjaontelot lauhduttivat veden raivoa, niin että se jurona lähti matkaa jatkamaan. Taavi oli perässä polvillaan, mela kädessä, pitkä valkoinen sauvoin perästä pitkälle pistäen, niin että se oli joka hetki käsillä.
Mutta nyt hänen täytyi kauhulla heittää mela kädestään. Sivuillaan näki hän kauheita epätoivon kivilouhoksia, ja edessään kadotuksen hirvittävän kuilun, johon hän joka silmänräpäys luuli tulevansa viskatuksi. Koko elämä oli ikäänkuin kauhistava unennäkö. Poispääsy-väylää ei näyttänyt mistään löytyvän.
Ja minä istun siinä, kuinka kauan istunenkin, ja katselen punaista mustatukkaista tyttöä, mela yhä kainalossa, vaikkei vene liikahdakaan. Se ei ole minusta tietävinäänkään, ei katso kertaakaan muuanne kuin onkeensa. Seisoo ihan liikkumatonna, välistä vain pyyhkäisten itikan otsaltaan. Pihasta tulee sen lihava mammalyllerö ja pysähtyy laiturin päähän. "Etkö jo tule pois?" "En minä vielä."
Erityistä huomiota ansaitsevat Thiodolf Rein, joka on pannut alkuun varsinaisen filosofisen kirjallisuuden Suomen kielellä, Eemil Nestor Setälä, etevä suomen ja suomensukuisten kielten tutkija, sekä Aukusti Juhana Mela, joka teoksillaan suuresti on edistänyt eläin- ja kasviopillisen kirjallisuuden kehitystä.
Päivän Sana
Muut Etsivät