United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin puhui ruusunen; mutta hänen vaiettuaan korotti peipponen äänensä ja viserteli: »Kallis on mulle tuhatjärvinen Suomi, jossa synnyin, kasvoin. Siellä aamuauringon herätessä virsiäni virittelin, siellä tyyneenä kesäiltana ystäväni löysin. Istuin kerran tuuhean koivun oksalla ja sen koivun juurella lepäsi jäntevä nuorukainen. Hän silmäili edessään aukenevaa kivistä ja kaitaista tienpolkua.
Tuossakin kiven kolossa, Kahden kallion lomassa, Milloin lauloin lukkarina, Milloin pappina pajatin, Viklat kuuli virsiäni, Satakielet saarnojani, Kaiku kankahan takana Virkkoi viimiset sanani.
Näin puhui ruusunen; mutta hänen vaiettuaan korotti peipponen äänensä ja viserteli: "Kallis on mulle tuhatjärvinen Suomi, jossa synnyin, kasvoin. Siellä aamuauringon herätessä virsiäni virittelin, siellä tyyneenä kesäiltana ystäväni löysin. Istuin kerran tuuhean koivun oksalla ja sen koivun juurella lepäsi jäntevä nuorukainen. Hän silmäili edessään aukenevaa kivistä ja kaitaista tienpolkua. Huomasin silloin ilkeän noidan, joka pukeutui ihanan naisen haamuun ja, kantaen kädessään kultaista pikaria, täynnä heloittavaa nestettä, lähestyi hän hymyhuulin viatointa nuorukaista. 'Kaunis nuorukainen, puhui hän viettelevällä äänellä 'tule mun seuraani! Yltäkyllältä tarjoan sulle iloa ja elämän nautintoa. Kostuta huuliasi tällä virvoittavalla nesteellä ja veri sukkelammin virtaa sun suonissasi, suloiset tunteet täyttävät sydämesi ja sinä saavutat verrattoman autuuden jo täällä maan päällä. Nuorukainen katseli naista, ihmetteli hänen ihanuuttaan ja kuunteli hänen hurmaavaa puhettaan. Sydämeni vapisi ja minä varoittelin häntä tuskallisella äänellä, vaan en tiedä, lieneekö hän kieltäni ymmärtänyt. Hetken kuluttua hän kuitenkin käänsi silmänsä jälleen kaitaiseen polkuun ja saneli naiselle: 'En joudu seuraasi, ihana nainen, sillä katso, tuolle polulle on minun rientäminen, siellä helmi on etsittävänä, jonka nimi on Suomen onni.
Olen raitis ja ripeä, ja riennän pohjolan vuoria kohti kuni keväinen peura. Siellä joutsenten kotimaassa soipi minun lempeni, kaukainen kantelo, siellä virsiäni vetävi riemuisa luonto. Sielläpä, siellä mä viihdyn. Sydämmen lemmellä tervehtii sinua Oma Anttisi.» Tämän kirjeen sai Jukke Hannalta varastetuksi. Tästä hän näki Antin aikeet ja näki, ettei Antti aio hänelle antaa rahaa enää koskaan.
Lahjojas mullen joka hetki Suot, ylläpidät, ravitsetki, Ilolla sua pidän mä Siis silmieni edessä. Sun ratoksespa, äiti hellä, Saan virsiäni viserrellä, Kun kuulet laulu-kieleni, Sä ymmärrät mun mieleni. Sä silmäterä, helmi kallis! Josp' aina taivaan Herra sallis Vaan hyvin käydä sinulle, Se onni suurin minulle.
Soiton vaiettua, istuivat kaikki hetkisen äänettöminä, sitte sanoi neuvoksetar: Laula meille myös, lapseni, joku minun rakkaita virsiäni!