United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä kipua ei voi kukistaa julkitaistelulla; se ei, niinkuin hermokuume tai muu "oikea" tauti, kehity nopeanlaisesti ja sitte kuoleta tai kostuta.
"Me olemme jo niin kauan eläneet yhdessä, ettei naimajutut enää kostuta", katkaisi Lents, "ruvetkaamme aterialle". Aterioidessaan Lents kertoi, miten metsä-asiansa oli laita. "Tiedätkö", sanoi Anni, "mimmoinenka loppu siitä tulee?" "Mimmoinenka sitte?" "Semmoinen vaan, että sinä saat hakkuumiehille maksaa heidän päiväpalkkansa".
Turvaa puutteessaan isän ystävihin polo orpo, tarttuu kiertäissään tätä vaippaan, tuot' ihotakkiin; armahtaa joku ehkä ja maljast' antavi tilkan, huulta mi kostuttaa, ei kuivaa kostuta suuta; tai joku poikanen, joll' eloss' on isä, äitikin vielä, pois hänet karkoittaa käsill' iskien, ilkkuen suullaan: 497 'Tiehesi suori!
Kostuta huuliasi tällä virvoittavalla nesteellä ja veri sukkelammin virtaa sun suonissasi, suloiset tunteet täyttävät sydämmesi ja sinä saavutat verrattoman autuuden jo täällä maan päällä.» Nuorukainen katseli naista, ihmetteli hänen ihanuuttaan ja kuunteli hänen hurmaavaa puhettaan. Sydämmeni vapisi ja minä varoittelin häntä tuskallisella äänellä, vaan en tiedä, lieneekö hän kieltäni ymmärtänyt.
Käännä se kokoon ja kostuta sitä hyvin kylmällä vedellä tuossahan on jotakin tuossa kurjassa astiassa, tahi miksi sitä voinee kutsua ja nyt tahdon näyttää sinulle, miten se on asetettava lapsen kaulan ympärille. Sinun ei tarvitse vakuuttaa minulle ymmärtäväsi minua, Klea, sillä sinulla on kädet, kädet ja päälliseksi kärsivällisyyttä.
Näyttäkää minulle kätenne, eivätkö niitä vainenkin kostuta onnettoman äidin kyyneleet tai lapsiparan veri. Ette näytä niitä minulle, ette uskalla tehdä sitä. Nyt tiedän, että niin on!» hän sitten kauheasti huusi. »Kätenne ovat veressä ja kyynelissä kuten minunkin, olette rikollisia kuten minäkin. Tulkaa vain luokseni. Kas tuossa», hän lausui astuen syrjään, »on vastedes paikkanne oleva.
Ohjelmistot rakennetaan kutakuinkin sattuman kaupoin, sekaan tulee hyvää ja huonoa kuinka onnistaa: ulkomailta tuotetaan vuotuisten kassakappalten ohella arkisia, sirostelevia turhuuksia, joutavia kuivakiskoisuuksia, ohuita, kaunosieluisia tunneleperryksiä, sievisteleviä, hurskaita huvinäytelmiä, jotka eivät edes huvita yleisöä tai kostuta kassaa, mutta syrjään jäävät useimmasti väkevät, uusia tunne- ja näköpiirejä avaavat, rohkeat, ajan hengellä ladatut ja kyllästetyt näyttämöluomat.
Hän ei vastaa ... hän ei liikahda vieläkään!... Johanna!... Voi, voi ... onko hän kuollut? Vai kuollut?... mitä vielä! Kyllä tuo siitä nousee! Kostuta hänen päätään!... ehkä hän vielä virkoo. Kyllä, kyllä...! Oi taivaan herra!... Eihän hän vaan kuole...? Voi sinua, Mailiisa!... mitä olet sinä tehnyt! Mene tuonne ja katso työtäsi!