Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Tuo kamala ja selittämätön onni, joka tuotti hätää ja onnettomuutta hänen ympäristöönsä, samalla kun kuitenkin suojeli häntä itseään, oli tälläkin kertaa ikäänkuin ihmeen kautta antanut hänen säästyä keskellä sitä täydellistä häviötä, joka hänen väkeään kohtasi. Ainoatakaan haavaa saamatta oli hän välttynyt kuolemasta, mutta mitä oli hän sillä voittanut?
Pelkästä turhamaisuudesta tekeytyy hän väärinpelaajaksi; hän ei halua näyttää olevansa minulle kiitollisuuden velassa; hän tahtoo säästyä kiittämästä. Ehkäpä hän nyt käy maksamassa pienet velkansa, elää jäännöksellä, mikäli sitä riittää, hiljaisesti ja säästävästi eikä ajattelekaan pelaamista. Jos niin on, rakas Franziska, niin käyköön hän noutamassa rekryyttejä, jos häntä haluttaa.
Heist' ei ainoa saa tuhon ankaran alta säästyä, koston kätt' ei välttää, ei emon kohdun kantama lapsonen ees, ei hänkään, kaikk' ikiturmaan vierköön Ilionin suku hautaa, jälkeä vailla."
Teidän tulee rauhoittua, naisparka, sanoi vieras herra; mitä hyödyttävät teidän valituksenne?... Valmistautukaa sensijaan antamaan niitä tietoja, joita teiltä vaadin, jos haluatte säästyä siltä ankaralta vastuunalaisuudelta, joka kieltämättä uhkaa omaa itseännekin... Herra kreivi, olkaa hyvä ja nouskaa!.. Rohkenen olettaa, että te minut tunnette.
Mutta tämä kysymys liittyy eroittamattomasti toiseen: "Oletteko te todellakin tehneet parannuksen?" "He is dör de hohle Stroote," sanoivat eräät henkilöt kotiseudullani Reinin varrella niistä, jotka heidän mielestänsä olivat tehneet parannuksen. Ja todellakin, tämä solatie on. Semmoinen josta kukaan ei voi säästyä.
EGMONT. Hän arvaten kirjoittelee yhäti vaan yksityisistä vallattomuuksista ja tyhmänrohkeista yrityksistä? SIHTEERI. Niin, yhtä ja toista vielä tapahtuu. EGMONT. Anna minun säästyä niiltä. SIHTEERI. Viel' on kuusi pantu kiinni, jotka ovat Verwichissä Marian kuvan raastaneet. Hän kysyy, pitääkö hänen nekin hirtättää muitten mukaan. EGMONT. Minä olen väsynyt hirttelemisiin.
Paistaako päivä tänäpänä, meidän hautoaksemme, mitä eilen tapahtui, ja arvataksemme ja harkitaksemme, mitä kumminkaan ei arvata ei harkita voi huostaa huomisen päivän? Anna minulta säästyä nää mietiskelyt! Ne meidän sopii jättää oppinokareille ja hoviliehakoille, he joutavat arvella ja aprikoida, mennä ja hiipiä, luikerrella mihin voivat, juonitella itselleen mitä voivat.
Vaippa, mi huoneessas lie sorjin sulla ja suurin, armain aartehias, hiuskaunon laske Athenen helmaan polvien päälle ja myös lupauksesi lausu kakstoist' uhraavas vuoskuntia hiehoja hälle kaunoja kasvultaan, ehk' iliolaisien sallis säästyä kaupungin sekä vaimojen, hentojen lasten, Tydeun poian torjuva ois pyhäst' Ilionista, tuiman taistelijan, pelon tuottajan valtavapeitsen.
Kakstoist' uhrikses vuoskuntia hiehoja tuomme, kaunoja kasvultaan, ett' iliolaisien sallit säästyä kaupungin sekä vaimojen, hentojen lasten!" Noin rukoellen pyysi, mut ei sitä kuullut Athene.
Hän tahtoi velvollisuuksien täyttämisellä karkoittaa turhat kysymykset ja säästyä kuuntelemasta sairaudekseen, mitä soittivat ne suuret kellot. Toini istui tätinsä luona lukien hänelle ääneen, kun posti toi ensimmäisen kirjeen Eilert Olsenilta. Sanoja siinä ei ollut paljo, mutta joka sana sisälsi sitä enemmän. Se oli todella ystävän käden ojennus.
Päivän Sana
Muut Etsivät