United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tätä hallituksen politiikkaa kiihkokansallinen sanomalehdistö tervehti viisaana ja oikeana sekä taantumukselliset puolueet valtiota säilyttävänä tekona, joka oli tyydyttävä venäläisen talonpojan vaarallista maannälkää. Niin ei käynyt.
Stürmer kutsui 19 p. marraskuuta luoksensa taantumukselliset valtakunnanneuvoston jäsenet; he kieltäytyivät antamasta hänelle pyydettyä kannatusta. Stürmer lähti Mohileviin tsaarin luokse, mukanaan ehdotus duuman hajoittamiseksi.
Taantumukselliset aateliston edustajat, kreivi A. Bobrinski ja Strukov, vastustivat; ministereistä vain Kokovtsov; hän viittasi talonpoikien tietämättömyyteen ja valtiolliseen kehittymättömyyteen, joka teki heidät "vahaksi yllyttäjien käsissä". Muut virkavaltiaat sekä historiantutkija Kljutshevski yhtyivät suuriruhtinaihin.
Kaiken varalta hovin suosikkijoukko hänen taantumukselliseksi vastapainokseen nimitytti uudeksi sisäministeriksi Stolypinin siihenastisen apulaisen, I. Makarovin, jonka taantumukselliset ja slavofiiliset mielipiteet olivat yläpuolella kaiken epäilyksen. Hyvän ja oikeamielisen hallinnon luominen oli ollut Stolypininkin kiihkeänä pyrintönä.
Sillä taantumukselliset toivoivat voivansa pitkiksi ajoiksi karkoittaa uusien agraarilevottomuuksien ja kartanonhävitysten aaveen. Samassa suhteessa kuin talonpoikien peltotilkut suurenivat, suurmaanomistus taantui.
Hallituksen politiikan suosima ja sodan kautta kiehumapisteeseensä yltynyt kansallisuuskiihko vietti voittojaan. Kun Itävalta-Unkarin armeijan slaavilaiset sotamiehet joukoittain menivät vihollisen puolelle, niin oletettiin itsestäänselväksi asiaksi, että Venäjän sotajoukon saksalaista kansallisuutta olevat sotamiehet seuraisivat tätä esimerkkiä. Natsionalistinen sanomalehdistö ja taantumukselliset puolueet vaativat sentähden, että heitä oli rangaistava heidän viakseen luulotellusta taipumuksesta uskollisuutensa rikkomiseen yhtäkään tapausta ei voitu todeta riistämällä maat heidän omaisiltaan ja karkoittamalla ne kotipaikoiltaan.
Sentähden hänen puheensa aina saivat osakseen suopean vastaanoton sanomalehdistön puolelta ja lievän arvostelun opetusmestarilta, joka periaatteellisesti kannattikin vanhavenäläisen valloituspolitiikan jatkamista. Voitokkaasta sodasta hän toivoi vapaamielisyyden vahvistumista. Päinvastaista siitä odottivat taantumukselliset.
Sisäministeri Ivan Durnovo sai 27 p. lokak. 1895 eron, kun hänen vastustajiensa oli onnistunut todistaa hänen olleen osallisena entisen kulkulaitosministerin Krivosheinin varkauksissa. Seuraajaksi Pobedonostsev valitsi erään suurmaanomistuksen edustajan, Ivan Goremykinin, jonka ilmeinen juutalaisvihollisuus ja taantumukselliset vakaumukset suosittivat häntä sisäpolitiikan johtoon.
Asian raukeamisen syynä eivät olleet entisen pääministerin Witten ja puolalaisen valtakunnanneuvostonjäsenen Shebekon valtiomiehen-arvoiset puheet, vaan muuan entisen sisäministerin Pjotr Durnovon punoma juoni Stolypinin kukistamiseksi, johon yhtyivät ylihuoneen taantumukselliset jäsenet.
Taantumukselliset pitivät kiinni vanhasta, slavofiilisesta panslavismista, ja vapaamieliset omistivat itselleen uuden, kadettisen panslavismin, jonka olivat perustaneet Pogodin nuor., Miljukov, ruhtinas Eugen Trubetskoi y.m., ja jolle oli annettu nimi uus-slaavilaisuus.