Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Sanomalehdistö ja kansanvalistus. Pobedonostsevin luonne. Maapäälliköt. I. Durnovo. Itsehallinnon uudistus. Kansanoikeuden puolue. Aleksanteri III:n kuolema. Nikolai II. Varoitus mielettömistä haaveista. 6. luku: Vallankumouksellinen liike 1881-1914 ..................... 106 Sosiaalivallankumouksellisen puolueen häviö. Poliisiosasto. Pyhä liiga ja vapaaehtoinen turva. Aleksanteri Uljanov. Borki.
Loukkaava sana valtiosääntö oli vältetty Tverinkin semstvon adressissa, jonka valtiollinen toiminta Petrunkevitshin ja Roditshevin johdossa vanhastaan oli ollut virkavallalle vihattu, ja jonka sisäministeri Durnovo sentähden käytännöllisistä syistä valitsi ainoaksi syntipukiksi noista "sopimattomista hyökkäyksistä". Ministerin esitettyä Tverin adressin sisällyksen tsaari lausui epäsuopean päätöksen, jonka julkaiseminen riitti, jotta Pihkovan, Novgorodin ja Smolenskin semstvokokoukset peruuttivat jo tekemänsä päätökset vapaamielisten adressien lähettämisestä.
Durnovo sai "virkalomaa" ja poistettiin siten valtakunnanneuvoston istuntosalista. Stolypin oli voittanut. Maalisk. 28 p. duuma ja valtakunnanneuvosto taas saivat kokoutua. Välikysymyksen muodossa ne syyttivät ministeristön puheenjohtajaa vallankaappauksesta. Kerrassaan sopimattomalla tavalla Stolypin puolustautui tätä moitetta vastaan: ei hän vaan tsaari oli antanut puheena-olevat ukaasit.
Elokuun 29 p. 1903 Witte sai eronsa epäsuosiollisessa muodossa. Hänet nimitettiin ministerikomitean puheenjohtajaksi, minkä ulkomaiden sanomalehdistö erehdyksestä piti erityisenä armonosoituksena, jopa vallanlisäyksenä. Todellisuudessa se oli arvonalennus, jommoisella 1895 myöskin epärehellisyyden tähden virastaan erotettu sisäministeri Durnovo oli rangaistu.
Me emme ole vierasheimoisia valtamme alle laskeneet tuottaaksemme heille mielihyvää, vaan siksi, että heitä tarvitsemme, ja me tulemme antamaan heille sellaisen aseman, joka vastaa isänmaamme etuja." Pjotr Durnovo 1912 valtakunnanneuvostossa.
Vallankumouksellisia vastaan käytyä taistelua johti Ignatievin perustama poliisiosasto, jonka johtajana 1881-1884 oli Vjatsheslav Plehwe ja senjälkeen vuoteen 1893 Pietari Durnovo. Molemmat olivat huomattavat teknillisestä taitavuudesta ja häikäilemättömästä julmuudesta. Durnovo käytti vaikutusvaltaista asemaansa rahankiskomiseenkin.
Vallankumouksen jatkuminen. Portsmouthin rauha. Bulyginin vaalilaki. Pietarhovin konferenssi. Moskovan semstvo- ja kaupunkikongressi. Yleinen lakko. Vapausmanifesti 30 p:ltä lokakuuta. Sen vaikutus. Puolueiden synty. Witten kabinetti. Pietarin työväenedustajien neuvosto. Moskovan semstvo- ja kaupunkikongressi. Vallankumouksen kohopiste. Lenin ja Durnovo tarttuvat asioihin.
Sisäministeri Ivan Durnovo sai 27 p. lokak. 1895 eron, kun hänen vastustajiensa oli onnistunut todistaa hänen olleen osallisena entisen kulkulaitosministerin Krivosheinin varkauksissa. Seuraajaksi Pobedonostsev valitsi erään suurmaanomistuksen edustajan, Ivan Goremykinin, jonka ilmeinen juutalaisvihollisuus ja taantumukselliset vakaumukset suosittivat häntä sisäpolitiikan johtoon.
Witte muodosti kabinettinsa vapaamielisistä virkavaltiaista, mutta niiden joukossa oli myöskin eräs kuuluisa taantumusmies sisäministerinä, nimittäin Pjotr Durnovo, entinen poliisiosaston johtaja ja Plehwen hengenheimolainen. Sen johdosta laajat piirit kielsivät Witteltä luottamuksensa.
Kun oli käynyt ilmeiseksi, että Witten kaikki rauhoittamistoimenpiteet eivät olleet voineet padota yhä korkeammalle kohoavaa vallankumouksen aaltoa, niin Durnovo otti johdon kabinetissa. Hän "ei tahtonut ainoastaan voittaa vallankumousta, vaan musertaa sen tomuksi". Sopusoinnussa uuden politiikan kanssa Witte torjui luotansa vapaamielisen porvariston tarjoaman kannatuksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät