Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Onnettomuudekseen eivät kadettien johtajat, ruhtinas Lvov ja Miljukov, eivätkä sosiaalivallankumoukselliset Kerenski ja Tseretelli enempää kuin marxilaiset Plehanov ja Tsheidsekään tunteneet tätä kansan alkeellista rauhantarvetta.
Ruhtinas Lvov, semstvoliiton johtaja, kääntyi Englannin lähettilään puoleen ja pyysi häneltä apua Venäjän hallitusta vastaan. Niiden liittoutuneiden valtojen 45 valtuutetun joukossa, jotka tammikuun lopussa saapuivat Pietariin pitämään sopimusvaltojen neuvottelukokousta, oli myöskin lordi Milner. Hallituksensa toimesta hän koetti saada Nikolai II:ta luopumaan siihenastisesta sisäpolitiikastaan.
Ruhtinas Lvov oli nimeksi jäänyt ministerineuvoston puheenjohtajaksi. Huolestuneena hän kuunteli uuden maatalousministerin Tshernovin pitkiä puheita, joka näki tulevaisuuden mitä ruusunkarvaisimmassa valossa, aikoi onnellistuttaa talonpojat tekemällä kiertomatkan maaseudulle ja tahtoi toteuttaa agraariuudistuksen alhaalta eikä ylhäältä päin. Se tapahtuikin jo.
Hän ei voinut työskennellä yhdessä sellaisen ministerin kanssa, joka itsepintaisesti kielsi talonpoikaiskapinain tosiasian, koska ne olivat ristiriidassa hänen uskonsa kanssa venäläisen talonpojan "tavattomaan valtakunnalliseen älyyn". Sosialistiset ministerit menivät Tshernovin puolelle, ja Lvov luopui toimestaan ministeripresidenttinä ja sisäministerinä 21 p. heinäkuuta.
Sama kohtalo tuli myöskin erään semgoran lähetyskunnan osaksi, jonka johdossa oli ruhtinas Lvov, ja jonka semstvo- ja kaupunkiliiton myrskyiset kongressit 22 p. syyskuuta olivat valtuuttaneet taivuttamaan tsaaria politiikkansa muuttamiseen. "Edistysmielisen blokin" politiikka oli tehnyt surkean haaksirikon juuri sinä hetkenä, jolloin saksalainen hyökkäysliike lakkasi ja välitön vaara meni ohi.
Ruhtinas Lvov vaati Tshernovin heittämistä yli laidan, koska hänen agraariohjelmansa siveellisesti ja aineellisesti hävittäisi Venäjän ja synnyttäisi kansalaissodan.
Tämän vapautusliiton jokseenkin kalliiksi käyvän yrityksen hoitivat erityisesti Petrunkevitsh, suurtehtailijan ja miljoonamiehen Maltsevin vävy, sekä suurtilalliset, ruhtinaat P. Dolgorukov ja N. Lvov. Venäläinen sosiaalidemokratia ei osoittanut ymmärtämystä eikä halua yhteistoimintaan hallitusta-vastustavan venäläisen porvariston kanssa.
Puolueen johtavassa keskuskomiteassa istuivat "vapautusliiton" perustajat, professorit Miljukov, Muromtsev, semstvojohtajat ruhtinaat Paavali ja Pietari Dolgorukov, Petrunkevitsh, Roditshev, Lvov ynnä muita kyvykkäitä miehiä, joiden nimillä oli hyvä kaiku venäläisessä yhteiskunnassa. Heti manifestin julkaisemisen jälkeen syntyi Moskovassa lokakuun 17 -päivän liitto.
Toukokuun 3 ja 4 päivän katumielenosoituksien vaikutuksen alaisina, joissa aseettomia mielenosoittajia oli surmattu, Rodsjanko ja Lvov olivat tehneet neuvostolle ehdotuksen, että oli perustettava kadettilais-sosialistinen kokoomusministeristö. Kahden viikon ajan keskustelut kestivät ja olivat raueta Miljukovin persoonaan, joka ei tahtonut päästää käsistään ulkoasiain johtoa.
Rodsjanko, duuman puhemiehenä, ja ruhtinas Lvov, semstvoliiton puheenjohtajana, vaativat molemmat ministeripresidentin paikkaa, kun taas natsionalistit asettivat ehdolle maatalousministeri Krivosheinin. Ylisotateollisuuskomitean puheenjohtaja Gutshkov oli kahden vaiheella, pitikö hänen ottaa osalleen sota- vaiko sisäministeriön johto.
Päivän Sana
Muut Etsivät