United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iivana itse vastasi: Vot, vastasi hän ja kertoi: Kun minä olin nuori ... merkitsee ennen naimista, niin... Tiedätkö, montako henttua minulla oli?... Eh? Kuin kuinka monta? tarttui puhemies ja rutosti voitokkaana vastata tuprautti siihen Iivana: Seitsemän! Luoja minun!... Seitsemän! siunaili puhemies-eukko ihmeissänsä muka. Tarpeellisena, asiaan kuuluvana leikkinä hän tätä piti.
Taas antoi äiti tulla toraa: »Rankaisoohan se jo Jumalakii kun sillä tavalla mänöö ronimaan ja haparoimaan sieltä keskeltä hänen sanoosa iitä ja muuta jiitä, eikä tyyvy siihen järjestykseen minkä Hiän on kerran uapiseesa pannut.» Mies oli ihmeissänsä. Eivät enää silmälasitkaan näyttäneet herättävän vaimossa kunnioitusta.
Pojat olivat asian suhteen ymmällä. Toiset ujostelivatkin ja kaikki katsoivat häneen ihmeissänsä, mieltyneinä. Pietari Isaskaar teki siitä kysymyksestä ruton lopun, meni varsinaiseen opetukseen ja kysyi äkkiä: »No entäs sittä se aa?... Kuka nyt tietää jo mikä on aa?» »Mie ... mie ... mie ... mie!» kuului valtaava hälinä.
Siten kului kokonainen vuosi tässä ihmeellisessä linnassa, vaikka aika kuningas Agibin mielestä tuntui lyhyeltä kuin yksi ainoa päivä. Mutta kun vuosi oli umpeen mennyt, niin tulivat tytöt eräänä aamuna itkien ja valittaen kuningas Abigin luo. "Miksi te itkette?" kysyi kuningas Agib ihmeissänsä. Ja yksi neitosista vastasi: "Me itkemme, sillä me pelkäämme kadottavamme sinut.
Tyttö seurasi häntä, ihmeissänsä ollen, mutta ennenkuin hän saavutti hänen, kääntyi hän, viittasi ystävällisesti kädellään merkiksi että hänen ei tulisi seurata ja lähti yksin tiheän havumetsikön läpi, jonka hän oli Kenelmin syntymisen kunniaksi istuttanut. Kenelm saapui Exmundhamiin juuri sopivaan aikaan ehtiäksensä pukea päivälliseksi.
"Minä lupasin kertoa hänelle koko seikkailuni, jos saisin ensin hiukan ruokaa, sillä olin nälkään menehtymäisilläni. He toivatkin minulle kaikenlaista syötävää, ja vahvistuttuani hiukan, kerroin heille kaikki kokemukseni. He olivat kovin ihmeissänsä ja sanoivat, etteivät he koskaan olleet senkaltaista kertomusta kuulleet.
Vihdoin hän ei malttanut olla valittamatta äidillensä ja kysyi ihmeissänsä, mikähän saattoi olla syynä siihen, ettei kukaan hänen ystävistänsä enää tullut häntä tervehtimään.
Aspela oli itse hiljakkoin päässyt seurakunnan vanhimmaksi ja oli ihmeissänsä siitä, että juuri hän siksi valittiin, vaikka hän omia puheitansa myöden ei ensinkään ollut siihen virkaan sovelias. Vaan minä luulen hänen seurakunnan vanhimman arvon kunnialla ansainneen. Hänen kaksoispoikansa olivat terveet ja olipa heissä vähän ensimmäisten kaksoispoikain kuvaa.
Silmissä pojan kirjaimet nyt tanssaa Kuin kuninkaat ja keijot kruunupäiset, Kuin urhot aseiss', immet loistossansa, Kuin ilmattaret ylhääll' leikkiväiset. Ja ikkunoista kevään tuoksu huokuu, Ja kevään tuuli sisään liiteleepi, Ja kukkaset niin ihanasti nuokkuu, Ja lintuin laulu hellin helkkyileepi. Ja poikanen se istui teki työtään Hämillä, iloisna ja ihmeissänsä.
"Kuolleenko?" kysyi hän aivan ihmeissänsä ja saattaakseen toisen puhumaan, hän lisäsi: "Miksikä kuollutta tarvitsisi ommella? Tarkoittanet kai hikiliinoja, joihin ruumis käärittiin." "En", vastasi Baba Mustafa, "kyllä minä tiedän mitä sanon. Sinä haluaisit saada minut puhumaan, mutta minäpä en sano sen enempää."