Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. toukokuuta 2025


"Pyhä Paavali kävi helvetissä mukanaan pääenkeli Mikael. Kadotettujen kidutusta katsellessa he itkivät. Heidän poislähteissään huusivat kidutetut yhdestä suusta: "Pyhä Mikael ja Paavali, armahtakaa meitä! Rukoilkaa vapahtajaa puolestamme!" Pääenkeli vastasi: "Itkekää kaikki, mekin itkemme, ja enkelit itkivät, ehkä jumala teitä armahtaa?"

Mutta itse emme niitä ole hyljänneet, itsellemme ne ovat pyhät. Hyökkäys on koskenut kipeästi, syvät vihloukset käyvät läpi kansan sydämestä sydämeen. Me itkemme sisällisesti, mutta koko kansa on herännyt entistä virkeämpään pelastustyöhön. Perustuslakimme ovat entistä enemmän muuttuneet painetusta sanasta Suomen kansan eläväksi tahdoksi, hengeksi ja vereksi.

Sekä Bajaesta että Pompejista, Puteolista, Cumaesta ja Stabiaesta on tulviva kansaa meitä kuulemaan. Meiltä ei tule puuttumaan suosionosoituksia eikä seppeleitä. Tämä kaikki tulee yhä yllyttämään meitä lähtemään aiotulle retkellemme Kreikkaan. Entä joko pieni Augusta on unohtunut? Ei! me yhä itkemme häntä.

He puhuvat minulle kaikki hyvät, jotka Tom on sanonut ja tehnyt, ja me itkemme häntä yhdessä. Sitä rakasta poikaa! Hän oli kiltti poika, Kitty; kaikki palveliat pitivät hänestä. Oi, minä olisin kenties voinut voittaa hänet. Kaikki voisi olla peräti toisenlaista, kuin se nyt on! Mutta. nyt se on myöhäistä!

Siten kului kokonainen vuosi tässä ihmeellisessä linnassa, vaikka aika kuningas Agibin mielestä tuntui lyhyeltä kuin yksi ainoa päivä. Mutta kun vuosi oli umpeen mennyt, niin tulivat tytöt eräänä aamuna itkien ja valittaen kuningas Abigin luo. "Miksi te itkette?" kysyi kuningas Agib ihmeissänsä. Ja yksi neitosista vastasi: "Me itkemme, sillä me pelkäämme kadottavamme sinut.

"Luulinpa sen jo alussa selittäneeni. Me tytöt itkemme pois itkut ehtoolla, niin heräämme aamulla iloisina." "Vaan ettehän ilman syytä itke?" "Syystä tai ilman syytä, on vaikea sanoa; sillä me olemme heikkoja olennoita, senhän tiedätte." Samassa tuli emäntäkin ulos. "Mitä," kysyi hän naurahtaen, "tehdäänkö täällä salaliittoa valtiota vastaan?" "Ei", vastasi isäntä, "täällä tehdään poutaa.

Hän kiusaa usein tätiä ja sanoo, että kaikki, jota tehdään ranskaksi, on muta hienompaa, että me mielellämme luemme kahdesta rakastavaisesta, jotka juoksevat järveen Pont neuf'ista ja itkemme heidän kovaa kohtaloansa; mutta otaksukaamme, että sama seikka tapahtuu kotiseudullamme silloin on koko tapahtuma arvoton; mutta todellakin hän oh mielestäni monasti oikeassa, vaikka täti sitte naurakoon.

Jos siitä on selvä tieto, silloin se myöskin on elämä, rauha ja riemu Pyhässä Hengessä, silloin se on turvallisuus Isän asunnossa, hänen sydämensä pyhyydessä. "Ja jos kerta olemme niin pitkälle päässeet, me ainoastaan hymyilemme inhimillisille säännöille ja päätöksille, mutta itkemme silmämme kuivaksi rakkaan isänsydämen turvissa, sanoen: 'Sinä yksin olet vakuuteni.

Vetten päällä se pyörii, suuri kuin joulukaakku. Niin on tämä mailma ymmyrjäinen ja soppia ja solia täynnä, joissa pian masennetaan mies. Mutta kas, kuin kaikki viimein ympäri käy, niin otammepa ryypin ja unohdamme kaikki. Ryypin otamme ja nauramme ja itkemme yhtaikaa elinkautemme retkille. Kanttoori, olkaat niin hyvä! Elkäät hirttäkää Eskon häitä, minä muutoin närkästyn poikani puolesta.

1:N NAINEN. Humauksen syvästä komerosta kuulet, täytetty on synkeä hauta ja kumajavat kellot pauhaa taas, pauhaa, ja vapisee murhamiehen sydän. 2:N NAINEN. Vapisee ja kammastuu kuin soidessa tuomiokellon. Mutta sitten? Sittenpä itkemme onnettoman äitin kanssa. 3:S NAINEN. Itkemme yöt ja päivät. Voi äitiä, voi! CANZIO. Vaiti, naiset, vaiti kuin Claudion haudassa!

Päivän Sana

soimauksillaan

Muut Etsivät