United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja koska naisen älyltä harvoin jäävät tarpeelliset keinot keksimättä, sai hän niin toimitetuksi, että Durward niin pian kuin koko sotavoima oli täydessä marssissa, sai tuntemattoman käden kautta neiti Hamelinen kirjeen takaisin merkittynä jälkikirjoituksen kohdalla kolmella kruunulla ja seuraavalla lisäyksellä: »Se, joka ei pelännyt Orleans'in vaakunaa, kun se paistoi uljaan omistajansa rinnassa, ei suinkaan voi pelätä sitä, kun se peittää tyrannin ja murhamiehen rintaa.» Tuhannet kerrat suuteli nuori skotlantilainen tätä kehotusta ja painoi sitä rintaansa vasten sillä se viittasi hänelle tietä, jonka päässä Kunnia ja Rakkaus molemmat seisoivat, palkitseva seppele kädessä; ja paitsi sitä se antoi hänelle tiedon muille tuntemattomasta salaisuudesta, minkä avulla Durward saattoi saada selvän tuosta miehestä, jonka kuolemasta yksin hänen toivonsa elossa pysyminen riippui.
Hän heittäytyi polvilleen ruumiin viereen, sanoi jäähyväiset noille sammuneille tähdille ja painoi hiljaa silmäluomet umpeen. »Sinä kuulut minulle, minulle yksin», sanoi hän. »Kellään muulla ei ole sinuun osaa, ei elämässä eikä kuolemassa.» Ja mitä hänen tunteensa oli häneltä vaatimalla vaatinut aina siitä pitäen, kun hän oli jättänyt murhamiehen majan, sen päätti hän nyt tyynin mielin täyttää.
En tahdo ihmisten kostoa, vaan Jumalan kunniaa ja että hänen tahtonsa täytettäisiin ja hänen valtakuntansa voima tunnustettaisiin. Kari loi pitkän tutkivan silmäyksen pastoriin, aikoi sanoa jotakin, mutta vaikeni kuitenkin. Mutta Reita virkkoi: Vanginnemme velhon ja murhamiehen. Mutta emme tutkimatta tuomitse! vastasi pappi. Se on voudinkin käsky!
Tuon noidan ja murhamiehen vihamies olen, mutta teidän olen ystävä ja teille rauhan sanoman julistan. Hän teitä villitsee ja oikean Jumalan luo tulemasta estää. Hän on teille puujumalan pystyttänyt ja sille uhraamaan pakottanut. Nyt on se kummitus kukistettu ja hänen uhritulensa sammutettu. Teidän tähtenne olen sen tehnyt, ettette helvettiin joutuisi ja siellä palaisi.
Alboin heräsi pian, tapasi miekkaansa, mutta kun ei saanut sitä irti, sieppasi pallin ja puolustautui sillä, kunnes viimein kaatui murhamiehen kovista iskuista. Langobardilaiset surivat kauan kuningastansa ja hautasivat hänet palatsin rappusten alle. Välttääkseen kansan raivoa täytyi Rosamundan paeta uuden puolisonsa Helmikiin kanssa Ravennaan, jonne he myöskin ottivat Alboinin aarteet.
Maasta välkkyvät kuolleitten eläinten luurangot ja kameelien ja aasien vaalenneet poskiluut, jotka näyttivät paljoa valkeammilta kuin erämaan hiekka, jolla ne olivat, tuntuivat hänestä vironneen ja muistuttivat parrakkaan murhamiehen tiikerin hampaita.
»Hän on sissi ja rosvo viraltaan, vähäisen myös ihmistappajan eli murhamiehen lajia», vastasi Dalgetty. »Ja nimeltä häntä mainitaan Ranald Mac Eagh'iksi, se on: Ranald Sumun Pojaksi.» »Mieleeni muistuu jotakin, kun sen nimen kuulen», virkkoi Montrose ja mietti vähän. »Eivätkö nuo Sumun Pojat ole tehneet jotakin julmaa tekoa Mac Aulayn suvulle?»
Nähtyänsä sitten että häntä seuraavat soturit pitivät ruumiin kiinni, leikkasi hän nuoran poikki ja auttoi myös toisia murhamiehen melkein hengettömän ruumiin alaslaskemisessa.
Hän katseli suoraan eteensä, sillä kun hän vilkaisi tien syrjään ja hän näki kuivan, kalpean kuuvalon valaiseman erämaan kasvin, niin hän luuli sen takana näkevänsä murhamiehen kasvot.
Sitten seisahtui hän äkkiä majurin eteen ja sanoi, vakavasti katsellen häntä: «Minä olen jo kauan sitä aavistanut; enemmän kuin ennen muistaa Maria nyt Johannesta. Mutta Anna! « «Anna!« huusi majuri ja hypähti kohoksi. «Sinä, Harmaalan parooni, naisit Annan, murhamiehen serkun! Jo nyt rupeaa korkea muuri kaatumaan!« «Vaikka hänen sisarensa, jos murhamiehellä olisi semmoinen sisar kuin Anna.