Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Luulinpa jo, että kaikki elävät ja maalliset ystävät olivat minut hyljänneet älkää te enää minusta luopuko!» »En ikänä en ikänä!» vakuutti Durward. »Mitä tapahtuneekin mikä vaara uhanneekin niin, menköön minulta hukkaan kaikki tuolla siunatulla ristillä lunastettu autuus, jollen seuraa teitä kaikissa kohtaloissa, kunnes ne jälleen vaihtuvat onnellisiksi!»
Jaksaneeko edes vesikorvoa kantaa? Kyllä minä toki jaksan. Ja osaat sinä pyykkiä pestä? Olen minä sitäkin jo tehnyt. Otetaan pois; hän näyttää siivolta ja hiljaiselta, sanoi herra. Mutta rouva vielä epäili. Eikö liene kivulias, koska on niin laiha. Emmi muisti jalkojaan; mutta ei hän uskaltanut niistä puhua, silloin heti olisivat hänet hyljänneet.
Nuori mies kääntyi nopeasti taaksepäin, sillä tämä hyökkäys ei voinut tulla varustuksesta, joka oli jäänyt juoksuhaudan kulman taakse. Hänen mieleensä juolahti nuo kaksi sotamiestä, jotka olivat hänet hyljänneet ja hän muisti silloin myöskin eilispäiväiset murhaajat.
Nokimusta, karvas savu on häntä vastassa minne hän kääntyykin. Salin ja Marian kamarin on hän tarkastellut. Ne ovat tyhjät ihmisistä. Hän samoo nyt majurin kamariin. Hän haparoitsee ympärilleen; hän tapaa vuoteen. Ah! Siinä makaa vihdoin ihminen. Vaan missä on Maria? Maria! Missä on hän? Maria ja Anna ovat hyljänneet isänsä, ovat pelastaneet oman henkensä. Mitä tekee Klaus? Hakeeko hän vielä?
Se oli kylmä, säännöllinen ja täydellinen, mutta haltijat olivat sen hyljänneet, ja kun haltijat pakenevat huoneesta, ei siinä kukaan viihdy. Taulut, esiriput, sohvat ja kaikki muu hienous eivät vastaa niitten läsnäoloa. Ne ovat oikullista sukua; toisissa huoneissa ne viihtyvät mainiosti, toisista taas pakenevat mutta missään emme viihdy ilman heitä.
Kaikki mitä minulla oli, on riistetty ja ryövätty, minun ystäväni on hyljänneet minut, minun palvelijani ovat juosseet tiehensä, ja minä olen yksinäni ja kurja." Tämä oli liiankin totta. Maria oli elänyt hyvästi ja ne, jotka mielellänsä olivat käyneet hänen kotonansa, kun siellä oli kaikellainen ylönpalttisuus, hylkäsivät hänet, kun hän ei enää voinut kestittää heitä.
Ei sen vuoksi että täti oli sellaista hänestä luullut. Vaan oli kuin olisi laskettu rautaristikko heidän välilleen, juuri kun hän oli kätensä kiertämäisillään tädin kaulaan, itkeäkseen sydämensä keveämmäksi ja sanoakseen lohdutuksekseen, että hän rakasti ja rakastaa Lauria, vaan Lauri, hänen äitinsä ja hänen sisarensa ovat hyljänneet hänet rengeille! Mutta nyt?
Riutunut olento kohottihe vuoteellaan ja vastasi heikolla äänellä: "Ihmiset ovat minut hyljänneet, siksi ottaa Herra minut huostaansa!" Tämä oli pormestarin rouva. Kun rutto alkoi punata hänen poskiansa, kannatutti mies vaimonsa talosta latoon.
"Ka, nuinha se Yrjö seppä sanoo ja sehän on Kammosen sananväli niin vanha Anna vainaja aina virkkoi Ja tuoss' oli sinunki makupalas Antti, Mikko, Kasperi," niin kuului nyt joka haaralta. Kortinlyöjät olivat hyljänneet korttinsa, ja yhtyneet kuulijoiden joukkoon, sillä usein kajahti kaikuva naurukin, kun joku voimakas mahtilause tuli esille.
Rauha kasvoillaan laski vaimo parka päänsä tyynylle ja erotessaan täältä huokasi hän: "Ihmiset ovat minut hyljänneet, siksi ottaa Herra minut luokseen!" Kersti katseli äänetönnä, kädet ristissä, ruumista ja aikoi juuri lähteä pois, kun hänen isänsä, suntio, astui latoon. Hän katseli pimeään nurkkaan. "Kuollut!" virkkoi hän, ja Kersti toisti "kuollut!"
Päivän Sana
Muut Etsivät