United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Antti asui äitineen muutamassa pienessä saunassa, jota ei enään käytetty kylpyyn, sillä puusaunojen käyttäminen kaupungissa oli kielletty. Vanha ja kivulias eukko oli jo Antin äiti, eikä hänestä ollut enään minkään työn tekijää. Isänsä oli jo muutamia vuosia sitten muuttanut manalan majoille. Alkuaan olivat he olleet mökkiläisinä eräällä tilalla lähellä kaupunkia.
Oletko sinä kivulias? kysyi herra katsellen päästökirjaa, jonka hän oli siepannut Emmin kädestä. En, kuiskasi Emmi. Itsekseen hän päätti, ettei koskaan valittaisi, kolotti jalkoja kuinka kovasti hyvänsä. Herra pisti päästökirjan taskuunsa: antoi hänelle pari markkaa pestiä ja niin oli asia ratkaistu. Tulet köyri-iltana Karvosen taloon ja kysyt Hartosen herrasväkeä, sanoi rouva.
Jaksaneeko edes vesikorvoa kantaa? Kyllä minä toki jaksan. Ja osaat sinä pyykkiä pestä? Olen minä sitäkin jo tehnyt. Otetaan pois; hän näyttää siivolta ja hiljaiselta, sanoi herra. Mutta rouva vielä epäili. Eikö liene kivulias, koska on niin laiha. Emmi muisti jalkojaan; mutta ei hän uskaltanut niistä puhua, silloin heti olisivat hänet hyljänneet.
Tehtyäni nämä yleiset muistutukset itse tilastotiedettä vastaan, voin suuremmalla varmuudella kääntyä siihen asiaan, jonka nyt olen ottanut tutkittavakseni. Uskotko sinä avioliiton jatkavan ikää, sinä luuksi ja nahaksi kuivettunut perheen isä, jolla on elätettävänä kivulias eukko ja kiukkuinen lapsilauma?
Hellu parka, tiesipä sen, minkälainen elämä häntäkin odotti, vaivainen ja kivulias kun oli. Sokeaksi hän varmaan päälle päätteeksi tulisi ennen pitkää. Eikä hänestä koskaan semmoista ihmistä varttuisi, että työllään henkeään elättäisi. Köyhäinhuone Hellu paralla oli edessä, siellä hän saisi kitua ikänsä ja aikansa, armottomain ihmisten tyrkittävänä ja hosuttavana.
Kun kaiket yöt saa valvoa kätkyen ääressä, niin kyllä kasvot kalpenevat. LIISA. Vai niin, vai on sinulla jo poika. En minä ole tiennytkään. No, ei tässä maailmassa. Joko hän on vanhakin? Kolmen kuukauden, sanot? Ja kenenkä näköinen? Onko hän äitiinsä vai isäänsä? Minäpäs tulen häntä katsomaan jonakin päivänä. Vai on sinulla poika! JOHANNA. Hän on niin hento ja kivulias, lapsi raukka.
"Se on suuri siunaus", sanoi iso-äiti melkein niinkuin itselleen, siinä missä istui ja kutoi lapasia Maunulle; "se on suuri siunaus, että meillä on ruokaa, kun monet tuhannet kärsivät nälkää; se on suuri siunaus, että meillä on asunto, kun monet tuhannet kodittomina mieron tietä kulkevat; se on suuri siunaus, että meillä on näkö, kuulo ja voimia työntekoon, kun niin moni on sokea, kuuro, kivulias ja heikko."
Leontinalle kelpasivat kaikki vaikutuskeinot kivulias pikku tytär josta hän luultavasti ei lainkaan pitänyt huolta ... ja tuo loppuosa, kun on toiveita jostakin perinnöstä ja "rakas Otto rukka" jota hän oli joutunut hieman syrjäyttämään kun hänen kallis pappansa ja ystävänsä oli tuonut valoa ja riemua murheelliseen sydämeen ... uudistettu aviollinen yhdyselämä ovi aina raollaan juhlan jatkoa varten!... Adelsvärd rutisti kirjeen myttyyn ja levitti sen jälleen.
Sanojaan hän ei voinut pidättää, vaikka hyvin tyynellä ja ivallisella äänellä puhuikin. »Eipä komesrootikaan elätä sitä Ojanniemen Sannan tytärtä, joka on teidän lapsenne. Köyhä ja kivulias äiti sen elatuksesta saa huolen pitää. Ja köyhäinhoitolahan sen maksaa siitä teidän kuuromykkä-poikanne hoidosta, jonka Sederholmin neitsyt...» Silloin Vimpari toimitettiin ulos.
Kun vanhin poika, Aatu, joka myöskin oli vaivainen, häntä siellä auttoi, ansaitsivat he yhteensä parhaimpina päivinä kuusikymmentä penniä, mutta tavallisina vaan neljä- tai viisikymmentä. Tahvo, Aatun jälkeinen, kymmenvuotias, oli kivulias, hänkin. Huonosilmäinen ja paiseita täynnä. Ainoastaan kaksi tyttöä, Johanna ja Serafia, molemmat Eeviä nuoremmat, olivat terveitä ja kukoistavia.