Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Viimein katras pysähtyi ja seisoi tiellä rauhallisena, kun takaa-ajajat saapuivat ja siunailivat: No senkös taivaaseen ne pojat hävisivät! Ei kukaan voinut sitä käsittää. Etsittiin, mutta mitään ei löytynyt. Joku siunaili jo: Mutta mitähän ne oikeastaan olivatkaan, kun hävisivät kuin tyhjä taivaaseen! Ja silloin välähti kaikkien mieleen ajatus telefoonista ja pahoista hengistä.
Kukin pyöritti vannettansa juosten sen vierellä, estääksensä sen kaatumista, ja niin mentiin aika kyytiä pitkin tietä. Missä he vaelsivat talon ohi, juoksi koko väki katsomaan ihmettä ja siunailemaan: No mitä maailman lopun kulkijoita ne nyt mokomat ovat! No en paremmin sano, siunailivat toiset. Enemmittä häiriöittä voivat pojat kumminkin matkaansa juosta hölköttää.
Avioliitto oli onnellinen ja hänen perillisensä elävät vieläkin Liperissä Kytkytmäen talossa. Antti Ihalainen käännytti nyt kuormansa takaisin ja niin lähdettiin paluumatkalle. Anna Liisa ja Kanasen eukko ajoivat karjaa jälessä ja siunailivat joskus, mutta vielä useammin äkäilivät elukoille.
Yhtäkkiä raivokas päättäväinen väläys iski tihrusilmistä ja Siukku pyyhkäisi ulos kuin käsketty. Silloin vasta Vennu katsoi häneen ja päästi hiljaisen, voittoisan, julman naurahduksen. Hän katseli syrjästä noiden isojen lasten leikkiä. Se oli niekaleen leikkiä: löivät toisiaan korvalta korvalle, sylkivät toistensa naamaan, siunailivat ja puhuivat lapsen kielellä. Vennua inhotti tällä hetkellä tuo.
Mutta tuskin saivat pahinta siivoa korjatuksi, kun jo Karénin rouva toisen rouvasihmisen kanssa tuli kartanolle. He katselivat sinne asuinrakennukseen ja yrittivät muutamasta ovesta, vaan Aappo huusi tallin ovelta: »Täällä me asutaan.» Kämmeniään yhteen lyöden he siunailivat ja päätään nyökyttivät tallin ovelle tultuaan.
Tuota arkuutta ja pelkurimaisuutta enensi heissä vielä yhä uudistetut ukkosen jyrähdykset, jolloin he aina uudestaan säpsähtivät, vetivät niskansa kyyryyn ja hiljaa siunailivat. Koko hääväki siunaili myös joka kerta kun salahma välähti, jonkatähden koko tuossa suuressa ihmis-joukossa ei kuulunut muuta kuin yhtä ja samaa ässän sihinää.
»Herre Gud», siunailivat vieraat. He päättelivät keskenään, että jos menisi lääkärin luo ja selittäisi, että on köyhä ja lapsi sairastaa, niin varmaan lääkäri auttaisi eikä vaatisi maksua. Ja onhan köyhäinhoidon johtokunta, josta saa apua varattomat. Vaan alhaisempi kansa on semmoista: ei välitä. Niillä ei ole tuntoa lapsiaan kohtaan sen vertaa, että ne viitsisivät jotakin toimia.
Ne olivat harmaan kalvakat ja oudot. Häntä tuskin olisi voinut tuntea. Ne painuivat semmoisina Ellin mieleen. Herman, puoti palaa! Vie lapset pois. Muuta hän ei sanonut, vaan meni hänen ohitsensa ulos. Ulkona humisi tuli. Pihaan ajettiin vesitiinuja; komentosarjoja, huutoa ja räiskettä kuului. Lapset itkivät, palvelijat siunailivat ja juoksivat äänettöminä ympäri.
Katselivat toisiaan hetkisen ikäänkuin että untako he näkevät vai ilmissäkö ovat ja sitten taas siunailivat. Vähän selvittyään päätäysi Karénin rouva kyselemään: »Eikö tämä ole talli?» »Talli», vastasi Vimparin vaimo naurahtaen. »Tämä on tuon Kurolan talli.» »No kuinka te tallissa?» »Tallissako asutaan.» »Niin.» »No, se kun on köyhällä pakko olla miten milloinkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät