Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Katsos nyt, sanoinhan minä sinulle, että olisit mennyt! Mutta kapteeni ei ottanut Magdaa vastaan, vaan kallisti korvansa oven avaimenreikään. Magda silloin lukitsi nopeasti oven. Sano herran nimessä mitä miehiä ne ovat! kähisi kapteeni. Voi, voi, valitteli Magda, sanoinhan minä tämä on kaikki Hinkin peliä, hän tahtoi että sinä jäisit näkemään. Voi, voi, Hannes kulta, elä suutu...
Hannes räpytteli vähän aikaa silmiänsä, pyyhki otsansa hienosta hiestä, joka oli siihen kirjettä katsellessa kohonnut, meni kirjahyllylle, otti viisauden kirjan esille, selaili kauan aikaa ja löysi kuin löysikin siitä paikan, jota haki.
Päivät päästä päähän vartosi hän hänen tuloonsa aavistamatta, että se oli tuova muassaan hänelle ikuisen onnettomuuden. Lauvantaina iltapuolella saapui isäntä viimeinkin kotia. Mutta hän ei ollut yksinänsä, vaan seurassaan oli eräs nuori mies omalla hevosellansa. Hannes oli kotona ja kiirehti hevosia riisumaan.
Kapteeni ei olisi uskaltanut ajatellakaan, että tuo kaikki oli heitä varten, mutta Hinkki sanoi: se on meitä varten. Ylimmilleen nousi sentään kapteenin ihastus, kun sisäovi avautui ja morsian ilmestyi. Se lensi kohta Hinkin kaulaan, ja vasta sitten tervehti kapteenia, sanoen: tämäkö on Hannes? Eipä ollut Hinkki liiotellut kehuessaan morsiantansa.
Samassa astui sisälle kenraali itse. Hannes kavahti pystyyn, löi joustavasti kantapäänsä yhteen ja meni sitten Pietarin ratsukaartin ylimysten malliin jäykässä kumarrusasennossa kenraalia vastaan, joka oli ojentanut hänelle kätensä. Tervehdys onnistui odottamattoman hyvin.
Vielä vähän aikaa ja sota-esikuntain portit olisivat hänelle jo selko selällänsä auki, mutta kevät on jo tullut. Jäät jo irtautuvat rannoista, mahlaja nousee koivuihin, urvut puhkeaa, ja Hannes kirjottaa Kertulle monen talven perästä: »En tiedä mikä minuun on tullut, mutta minun täytyy nähdä sinua. Jospa hetkenkin saisin nähdä sinun kasvosi! Kerttu, minä tulen.»
Se oli Kerttu Fagerlund, kapteenin saparoniska morsian. Kerttu oli kapteenin suuresta onnettomuudesta yhtä iloinen kuin jos maailman suurin onni olisi hänen osaksensa tullut. Ja syy hänen iloonsa oli se, että Hannes oli nyt kadottanut mahdollisuuden tulla joskus herraksi ja Kerttu siis päässyt ainaisesta pelostansa, että Hannes kerran hylkää hänet.
Vasili katsahti Hannekseen. Sinä ajattelet varmaan, että sellaisiakin tarvitaan? On hyvä, sanoi Hannes, että komiteassa on myös voimamiehiä. Ei, sanoi Vasili. Voima ja hienous täytyy olla yhdessä ihmisessä, mutta ei niin että toisessa on voima ja toisessa hienous, siitä ei tule koskaan mitään, ei koskaan!
Pietariin palattuaan tapasi Hannes huoneensa pöydällä avonaisen kirjeen, jossa oli kutsumus strategian tutkintoon samana päivänä kello 5. Mutta kello oli jo 10 iltaa.
Miksi sanot hyvästi? tunnusta! Silloin sanoi kapteeni: Jos vapisen, niin kai pelkään. Ja jos tulisin paenneeksi sinua enää näkemättä Kerttu katsahti epäluuloisesti häneen: Kaikkea sinä osaat, mutta viisaasti valehdella et ymmärrä. Sinäkö pakenisit! Ja rupesi nauramaan. Mutta silloin Hannes puristi hänet syliinsä niin että kylkiluut rytisivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät