Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Hänen kasvonsa olivat kirkkaat ja tyynet, hänen silmistään loisti ilo. Petronius katseli häntä ja huomasi, että hän oli hyvin kaunis. Käärittyään hänen ympärilleen togan rupesi tyttö järjestelemään sitä ja kumartui tuontuostakin oikomaan poimuja. Petronius huomasi, että hänen hartioidensa väri oli ihanan vaaleasti ruusuinen ja että rinta ja käsivarret kuulsivat kuin helmi-emo tai alabasteri.
Kivenhakkaaja tarttui uudestaan Vinitiuksen togan liepeeseen ja lausui: "Muistatko, herra, että minä silloin, kun apostoli opetti kellarissa, johdatin sinut Corneliuksen viinitarhaan?" "Muistan," vastasi Vinitius. "Näin apostolin päivää ennen kuin he minut vangitsivat. Hän siunasi minut ja lupasi tulla amfiteatteriin siunaamaan kuolevia.
Se oli alapäästä pyöristetty ja yhteen ommeltu, mutta ylhäältä avoin rinnasta asti. Itse toga oli joko ruumiin mukainen taikka hyvin väljä, mutta väljyyttä pidettiin velttouden merkkinä eikä ollenkaan suosittu. Togan alla käytettiin pienempää valkoista aluspukua, niin sanottua tunikaa, joka olikin köyhempien ja orjain ainoa vaatteus.
Kantotuoli seisahtui jo talon oven eteen ja valpas palvelija avasi sen samassa tuokiossa. "Joko jalosukuinen Vinitius on palannut?" kysyi Petronius. "Hän palasi hetki sitten, herra," vastasi orja. "Hän siis ei ole saanut Lygiaa pelastetuksi!" ajatteli Petronius. Hän viskasi togan yltään ja karkasi atriumiin. Vinitius istui siellä kolmijalalla, pää käsien varassa ja painuneena polvien tasalle.
Septimius vain nyökkäsi, mutta ei virkkanut sanaakaan; samaa äänettömyyttä kesti yhä edelleen. Pompejuksen noustua maalle pisti Septimius takaa ja Akillas edestä päin häntä miekallaan. Tuntien kuoleman olevan jo varmana veti Pompejus levollisen arvokkaasti togan kasvoillensa ja laskeutui kuolemaan rannalle.
Koneentapaisesti kiersi hän togan ympärilleen ja oli jo lähtemäisillään, huomaamatta edes lausua Actelle hyvästiä, kun äkkiä etehisen ja atriumin välinen verho vedettiin syrjään ja hänen eteensä ilmestyi Pomponia Graecinan surulliset kasvot.
"Onko se sama tyttö, jonka eilen tahdoit lahjoittaa minulle?" "On sama, jonka eilen hylkäsit. Olen sinulle muuten hyvin kiitollinen siitä, sillä hän on paras vestiplica, poimujen järjestäjä koko kaupungissa." Tuskin oli hän lakannut puhumasta, kun vestiplica tuli huoneeseen, otti togan, joka oli kääritty norsunluulla kirjaellulle tuolille, levitti sen ja heitti Petroniuksen hartioille.
Kun Caesar eitti, tempasi liittolainen togan hänen hartioiltansa, ja toinen pisti häntä väkipuukollansa. "Kirottu Kaska! mitä sinä teet?" huusi Caesar ja pisti rautaisen kirjoituspiirustimen murhaajan käden lävitse. Vaan nyt seurasi pistos toisensa perästä, ja niin vimmatusti, että murhaajat sattumalta toisiansakin haavoittivat. Muutamia hetkiä teki Caesar urhokkaasti vastarintaa.
"Katso!" huudahti Petronius, riistäen togan Vinitiuksen silmien edestä. Vinitius kokosi voimansa, kurotti eteenpäin kalmankalpeat kasvonsa ja rupesi lasittunein, tajuttomin silmin katselemaan arenalle. Yleisö ei uskaltanut edes hengittää. Amfiteatterissa olisi saattanut kuulla kärpäsen surinan. Ihmiset eivät olleet uskoa omia silmiään.
Päivän Sana
Muut Etsivät