Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Hamletin tavoin Shakspearen näytelmässä olisi hän tunkeinut asumaan vaikka pähkinäkuoren sisään, ennenkun kirjoistansa olisi luopunut. Niistä hän imi oppia ja viisautta yöt ja päivät, niitä rakasti niin huimasti, ettei pitänyt ulkonaisen elämän onnesta, sen tarpeista, sen seuroista, sen siisteydestä ja puhtaudesta pienintäkään huolta.
Muille olisi rikosten karttaminen, heille rikosten tekeminen tuottanut kuoleman. Semmoinen Nero oli. Jos nyt Cineas olisi ollut oikein viisas, olisi hän kääntynyt pois tästä hovista ja sen seuroista erään puoleen, joka olisi kertonut hänelle paljoa enemmän, kuin hän ikinä oli oppinut sekä "opettajalta" ja Isaakilta että myös keneltäkään muulta, jonka yhteyteen hän oli joutunut.
Mutta siitä asti oli hän täydelleen valloitettu ja muuttui kokonaan toisenlaiseksi, ei hän enää välittänyt niin paljon iloisista seuroista, ja jos joskus menikin senlaisiin, ei hän enää ollut sama kuin ennen.
Hän huomasi, etteivät rouvan kälvehtyneet kasvot oikein sopineet yhteen sen nähtävän huolettomuuden ja ilon kanssa, jolla tämä jutteli tansseista ja seuroista, missä hän oli käynyt, kaupungin uutisista sekä salaisista kihlauksista. Tätä nainen siis oli tarkoittanut, sanoessaan, että upseerista vaan puhuttaisiin! "Mutta miehenne?" kysyi vieras, kun rouva viimein näytti puhuneensa kylläkseen.
Surkeata on, että virkamiehet, joiden tulisi edistää jumalanpelkoa kansassa, ovat kaikista innokkaimmat sitä vastustamaan ja eksyttämään armollista esivaltaa vainoomaan niitä, jotka eivät tee pahaa kenellekään ja joita kaikki sortavat. Ei ole mahdollista, että lainlaatija olisi määrännyt rangaistuksen uskonnollisista seuroista ilman poikkeusta, kun miltei kaikki kapakkaseurat ovat sallittuja!
Sen seuroista mä ensistäin Peräti poijes kiellyin, Vaan usein näitä nähtyäin Mä vihdoin niihin miellyin; Unohdin kaikkein kalleimman, Tään isänmaan ja taivahan. Mä huikennellen horjahdin Totuuden, taidon tieltä, Pyhimmät tunnot turmelin, Lisäilin lihan mieltä; Ijäti oisin eksynyt, Ell' ei ois Herra etsinyt.
En manaisi, kun ei olisi pakkoa pantu. Niistäkö Ristivaaran seuroista? Niistäpä mistä, niistä se nyt on vaino alkanut. Paavo seisoi maantiellä, lautamies häntä vastapäätä, molemmat hevosiaan ohjista pidellen. Ja sinun piti lähteä tämmöistä sanaa tuomaan? Vaan eihän se sinun syysi. Käännähän hevosesi, niin lähdetään meille.
"Todistakaat hyvät, rakkaat kristityt, minulleki synnit anteeksi!" rukoili itkusilmin eräs vaimo. "Tässä on se mies, joka antaa synnit anteeksi", arveli Kaurismaan Aappo, painoi kätensä vaimon päälle ja julisti synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja veressä. "Oletko sinäki niitä loukkokristityitä?" arveli Tuppi Maija Leenalle seuroista palatessa. "Mitä loukkokristityitä?"
Asun, mutta minulla on hiljainen, avara koti, jossa ei ole tämänlaista liikettä kuin täällä. Menköön vain poika, mitäpä hän täälläkään paljon kokoon saa, tuskin ruokansa ansaitsee noilla sanomalehdillä, ja vaatteet ovat kokonaan minun hankittavanani. Mutta hänen tulee sitten kokonaan erkaantua tästä kodista ja näistä seuroista... Kukas herra sitten on, joka poikamme ottaa? kysyi isä.
"Vai niin, sehän on hyvä, että sotilaamme voivat tanssiessa ansaita kunniamerkkiä, kun he eivät voi saada niitä taistelukentällä", vastasi ylioppilas, "mutta viepikö hän aina vaimonsa mukanaan kaikkiin noihin voittoriemuihin?" "Ei, hänen vaimonsa istuu enimmäkseen kotonaan, hän tahtoo nyt muka näyttäytyä arvokkaalta ja vetäytyy pois seuroista", vastasi Mathilda nykäisten päätänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät