United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täti oli jo kertonut, miksi Kukkelmania ei näkynyt täällä. Mikon ei tarvinnut kysellä. Koiratarha näytti kovin keskentekoiselta. Mikko tuli ulos ... ja komenteli vihaisesti taakseen, kamariin jääviä pentuja. Hän huusi: Hiljaa, Molla.
Mikä sinulle tuli...? Lempi...? Kuule Lempi! hätäili hän. Vapisevalla äänellä sopersi rouva: Kun ei Vesa olisi ollut ladossa...! Pappa...! Koko talo oli nyt äkkiä aivan nurin, kuin salaman iskusta. Huudettiin, etsittiin, rouva voihki, palvelijat juoksentelivat, vallesmanni komenteli. Ja nyt valeltiin ladon tuhat sammuksiin, kaiveltiin ja tarkasteltiin miltei seulomalla.
Ehtimiseen kiroili hän kaitselemusta, kun se oli häneltä ryöstänyt hänen vaimonsa ja lapsensa. Toisinaan hän taasen oli olevinaan merellä ja silloin komenteli hän verkoissaan kiipuavia hämmähäkkejä, pitäen niitä merimiehinä.
Kyllä minä teille annan kultasormuksia, minä!» Ja hän riehui ja hyppi ympäri taloa koko illan, motkotellen ja punaisena kuin kalkkunakukko, torui ja komenteli piikoja ja renkejä. Luudat ja pytyt saivat tanssia niin, että viimemainittujen vanteet lensivät sälisten ympäri, ja alinomaa hän kotkotteli itsekseen: »Mokoma pojan-kollo ja köyhä tytön-luuska.
Matti jääpi kotiin riisumaan wierasten hewosia ja wiemään niitä talliin niin paljon kuin mahtuu ja loput hakaan. Omat hewoset hakaan. Katso, että talli on hywässä oorningissa ja laita sinne heiniä waralta. Oletteko ymmärtäneet minua?" komenteli isäntä. "Kyllä, isäntä", sanoi rehki Matti. Rengit lähtiwät toimiinsa.
Sen päivän pysyi Mikko kotosalla. Opetteli ja komenteli Heiluveitä ... ja katseli, kuinka Sakris käsitteli puita. Nyt tuli oikein suuren petäjän vuoro. Saisikohan Kukkelman sen poikki? Meni puolen tuntia ... jo sai kuin saikin! Kääpiöllä oli omat temppunsa: iski puuhun lovia kaikkiin ilmansuuntiin ... niin että se lopulta seisoi yhdellä kannallaan kuin hyrrä.
Owatko ne hywäksi puhdistettu ja harjattu ? niin ja hanskat kanssa eli mitä minä niillä teen kyllä minä ne sentään tarwitsen herroja wastaan ottaissani", komenteli isäntä waimowäkeä. Kun hän oli pyydetyt waatteensa saanut, rupesi hän peilin edessä pukeutumaan. Kauwan meni siinä, sillä waatteet eiwät soweltuneet hänen mielestänsä, niinkuin niiden olisi pitänyt soweltua.
Ei suinkaan sitä nyt sovi koko renki- ja piikajoukolla ruveta ristissä käsin kotona istumaan ja voivottelemaan, »ei tuo nyt liene maan päältä kadonnut». Isäntää hän komenteli lähtemään Sarvijärvelle katsomaan, oliko se luntus sinne mennyt. »Panisko tuon Jaskan toisella hevosella Taipalsaareen?» kysyi herastuomari. »Sitä nyt vielä! Mene itse Taipalsaareen, jos et Sarvijärveltä löydä.»