United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mimmi osoitti Kukkelmania, joka seisoi lankkuaidan takana ja katseli Nelmaa. Mimmiä rampa tuskin huomasikaan; Mimmin läsnäolo harmitti häntä kuitenkin vaistomaisesti. Sakris koetti päästä lähemmäksi ikkunaa... Ja yrittäessään siinä liikuttaa jalkojaan nopeasti ja pontevasti ei hän taas muistanut edessään olevaa vallinreunaa ja sen kuoppia.
Muorilla on vastenmielisyys Kukkelmania kohtaan, vaikkapa hän sääliikin kyttyräselkää, jonka jalat ovat sellaiset ... ja toinen jalkateräkin syrjään vääntynyt. Ensiksi sovittelee Sakris siihen kummulle, mistä rakennuspuut kaadetaan, taskukellonsa puun kupeeseen. Suuren, mustakuorisen ja harmaaksi kuluneen kellonsa.
Niin sitten saan keskustella teidän kanssanne. Hakkaako rakennusmestari klapejakin? kysyi Mimmi. Kukkelman nauroi leveästi: Miksikä ei? Ei se ole häpeä ... osata tehdä kaikkia. Kaikkia minä osaan. Ja nyt ... minä tulen sinne hakkaamaan klapia ... huomenna... Yhtäkkiä Mimmi viittasi kädellään Kukkelmania poistumaan, viittilöi kiivaasti.
Täti oli jo kertonut, miksi Kukkelmania ei näkynyt täällä. Mikon ei tarvinnut kysellä. Koiratarha näytti kovin keskentekoiselta. Mikko tuli ulos ... ja komenteli vihaisesti taakseen, kamariin jääviä pentuja. Hän huusi: Hiljaa, Molla.
Sillä hetkellä muisti Nelma jollakin tavoin sen herran, joka oli hänkin heittänyt joskus hänen syliinsä lompakkonsa ... ja sitten armottomasti hänet jättänyt. Mutta eihän Kukkelman ollut oikea herra ... sen näki kaikesta! Päivemmällä Nelma kysyikin, eikö Sakris ollutkaan rakennusmestari. Hän koetteli sinutella Kukkelmania. Sakris ällistyi ... ja tuli hiukan levottomaksi.