United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mimmi osoitti Kukkelmania, joka seisoi lankkuaidan takana ja katseli Nelmaa. Mimmiä rampa tuskin huomasikaan; Mimmin läsnäolo harmitti häntä kuitenkin vaistomaisesti. Sakris koetti päästä lähemmäksi ikkunaa... Ja yrittäessään siinä liikuttaa jalkojaan nopeasti ja pontevasti ei hän taas muistanut edessään olevaa vallinreunaa ja sen kuoppia.
Sohvi ja Elli menevät palauttamaan venheen. Maria minulle oppaana kantaa Mimmiä, jos Kaisa tahtoo palata pois. Kaisalla kuitenkin lienee kiire kankaansa kutomiseen." "Kiirehän se on, eihän se eisty, jos sen takana ei liene, eikä minun aikani muussa kulukkaan kun työssä. Tiedättekö, hyvä rovastinna, että minä teen aina työtä." "Mutta täytyyhän tehdäkin." "Minä teen työtä levähtäessänikin."
Sen sanottuaan erosivat Kaisa tyttöineen ja kahden soutajamuijan kanssa Jahtirannalle ja rovastinna Lillin, Ailin ja Mimmiä kantavan Marin kanssa Jänislahden pappilaan päin, millä matkallaan rovastinna yhä aivan katkeamatta ihaili sitä tietä somaksi ja hupaiseksi.
Hän kääntelehti siinä... Ja ajatteli pientä tyttöään. Joskus tuli sellainen kaipaus, että hän itki. Illat alkoivat yhä enemmän hämärtyä. Mimmi ei vastannut vieläkään mitään, vaikka Nelma oli hänelle kirjoittanut. Pitäisi mennä kaupunkiin tapaamaan Mimmiä. Mutta Kukkelman tuntui olevan äkäinen sellaisista juoksuista.
Asetti siellä sormuksensa oikein näkyville ... ja akat antoivatkin hänen olla rauhassa. Sakris kutsui häntä nyt mammaksi. Sanoi pois lähdettäessä: Täytyy tästä mennä kotiin ... että saa mammaa taputella. Taikka: No ... meidän frouva! Bergman nauroi. Ja Nelma odotti Mimmiä ... järjestämään tätä elämää. Meni jälleen päiviä. Sellainen oli Sakriksen, viattoman polseviikin, kuherrusaika ja avioliitto.
Lempeä luonto oli muuttunut hänelle uneksi, melkein yhtä ihmeelliseksi kuin sekin, joka oli antanut hänelle omaksi kauniin tytön. Joskus tunsi Kukkelman olevansa suorastaan jonkinlainen keisari. Olihan hänellä nyt keisarinnansa. Mutta Nelma puuhailee hiljaa ja siivona... Odottelee Mimmiä, seurakseen... Aivan vielä ei Nelma ole aikonut täältä lähteä.
Tämä retki oli onnistuneimpia kreivittären yrityksistä; ei mitään puuttunut, veitset, suola-astiat, kaikki oli palkoillaan yhtä tarkasti, kuin jos pöytä olisi ollut katettu Säboholmin suuressa salissa. Kreivitär oli erinomaisen hyvällä tuulella, kutsui Gabriellea "Bellaksi" ja Mimmiä ja Ebbaa "palleroisiksi", pastori oli ottanut mukanaan runoja, joita hän lausui auringon laskiessa.
Hän on sinuun rakastunut... Ja hänellä saattaa olla rahaakin! Ja sitten sinä saisit hienoja vaatteita... Minä koetan tulla myöhemmin illalla väkisinkin sinun koppiisi ... puhumaan, mitä me teemme. Kukkelman ajatteli myöskin Mimmiä. Rumfelt oli siis Mimmin nimi ... ja aatelia! Se Byskata, jolle Sakris oli kuullut johtajattaren tiuskivan, oli kai joku toinen nainen... Ja Rumfelt!
Mimmi kehotti häntä pitämään hauskaa ... ja alkoi sitten haukkua herraa siitä, ettei tuo ilkimys ollut viitsinyt ottaa nimiinsä hänen huonekalujaan, joten ulosmittaajat olivatkin ne vieneet: tällaista oli nyt täällä salissa! Herra väitti silloin olevansa ainakin rehellinen: kun hän kerran oli niin itsekäs, ettei tahtonut Mimmiä auttaa, niin ei hän sitä salannutkaan!