Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Hän muisteli juhannusyötä ... ja hänen teki mielensä kostaa. Siinä alkoi hän kiukutella, ettei hän ollut saanut kahvia eikä ruokaa koko päivänä. Miksi ei Sakris sitten itse ollut keittänyt. Mitä? Sehän on naisten asia ... keittäminen... Heidän velvollisuutensa. Sakris kysyi: Missä frouva nyt on käynyt? Nelma ei vastannut... Ramman silmät kiiluivat. Hänen kasvonsa näyttivät kelmenevän.
ARISTARKUS. Bir, eukko, bir! MAURA. Kaada heille oltta. TOMMI. Onko muori äkeä? MAURA. Suo mun olla rauhassa; minä pyydän. TOMMI. No no; onhan se se iloinen frouva Maura. MAURA. Nyt en ole iloinen. TOMMI. Hyi! Elä rumenna sun ihanata muotoas tuonkaltaisilla rypyillä. MAURA. Mitämä sitten tässä, villittyjen kanssa? Kun ma sanonki. ANTON. Villittyjen? Mekö?
MARIANA. Perkeleitä ei ole tässä. TIMOTEUS. Ei krouvitoikalla? MARIANA. Tämä on saarnastuoli, täältä puhalletaan he huokauksilla pois. MAURA. Katso etten puhalla sinua helvettiin, sinä nenäkäs penikka. MARIANA. No hyvä frouva, miksi haukkuu hän huonettamme? TIMOTEUS. Todistanpa tehneeni pahoin.
Mutta kiiti taas joukko pois kuin leimaus ja katos kaupunkilaisilta tietämättömiin, mutta kas, koska vihdoin jällen rauha hengitti, niin, peijakas vie! astuipa eräänä koreana iltana sen pulskin muorin huoneeseen se pulski sotapussikka. Noo, kuinka kävi sitten? kysyy nyt frouva. Kuinka kävi? He ovat nyt samaa lihaa ja verta, ja sankari on ilonen ravintolan isäntä ja muori vielä ilosempa emäntä.
MARIANA. Hyvä frouva, minä olen viaton; sanoin vaan mitä Maalarin-Hanne sanoi. MAURA. Minä sun maalaan keltaseksi ja siniseksi. TIMOTEUS. Hiljaa, naiset, hiljaa, koreat naiset! MAURA. Elä ihmettele, Timoteus, että täytyy mun näin usein riidellä kansaansa; sillä tiedä, hänen vertaistansa hävyttömyydessä ei löydy maan piirin päällä.
Asetti siellä sormuksensa oikein näkyville ... ja akat antoivatkin hänen olla rauhassa. Sakris kutsui häntä nyt mammaksi. Sanoi pois lähdettäessä: Täytyy tästä mennä kotiin ... että saa mammaa taputella. Taikka: No ... meidän frouva! Bergman nauroi. Ja Nelma odotti Mimmiä ... järjestämään tätä elämää. Meni jälleen päiviä. Sellainen oli Sakriksen, viattoman polseviikin, kuherrusaika ja avioliitto.
Hänellä on kyllä ruma, kivuloinen frouva, mutta hän tahtoisi nuoren, kauniin tytön Matami! Mitä te sanottekaan. Sellaiseksiko te tahtoisitte minut? En ikinä! Luuletteko te minua niin kurjaksi? Mitäpä sinulla enää muutakaan virkaa olisi! Heittäytyy tuoliin. Voi taivahan Jumala! Minne olet sinä minut viskannut? Eikö sinulla enää ole armoa laisinkaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät