Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Ja loppumattomat pilvet kuin rievut kosteat niin matalalla ja verkalleen puunlatvasta toiseen kulkee. Sadat märjät kynnökset välkkyy. Ja oja on vettä täys. Ei ihmistä näy ei kuulu. Kaik' veräjät puretut on. Vain aitojen aukot tyhjinä kuin katkenneina katsoo. Lato harmaja yksin valvoo yhä keskellä niittyjen kuin vartija ankarin, lempein ja lahjomattomin. Ja metsiköt hopeassa ui.
Jaloissa oli hänellä uudet niinivirsut ja rievut; kolmasti vyötäisille kiedottu paksu nuora piti huolellisesti kiinni hänen siistiä mustaa takkiansa. Hän, niinkuin Paavokin, oli korkeintaan kaksitoista vuotta vanha. Neljäs, Lauri poika, noin kymmenen vuoden iässä, herätti uteliaisuuttani alakuloisella, miettivällä katseellaan.
Vähän ajan perästä nousin ylös, laitoin sängyn kuntoon, kokosin likaset rievut kiuluun, ja menin katsomaan kätkyeen. Kätkyt oli tyhjä. »Manta vietiin aittaan ja pantiin laudalle. Saat mennä katsomaan jos tahdot. Se on niin kaunis», sanoi emäntä. Otin lakanan kätkyestä kainalooni, kokosin kaikki Mantan pikku vaatteet penkeiltä ja läksin rantaan.
Maria lopetti luuttuamisen ja otti Yrjön syliinsä. Lapsen rievut jäivät pesemättä, pölyt pyyhkimättä. Häneltä katosi työinto, eikä hän voinut muuta kuin miettiä ja yhä uudelleen miettiä: »mitä herran nimessä patruuni Villestä tahtoi». Eikä hän päässyt selville siitä, hyvääkö tuo merkitsi vai pahaa.
Siinä seisoi Antti mustana porosta ja märkänä, Ainon lelut olivat ympäri kammaria ja Lyylin likaiset rievut myöskin esillä, kun en äsken ehtinyt niitä korjata. Kaiken lisäksi olivat vielä vetäneet tuolit keskelle lattiata hevosilla ollessaan. Sanalla sanoen, koko huone oli ikävässä epäjärjestyksessä, ja lapset sen näköisiä!
Jalallaan liikutti hän kätkyttäni hiljoilleen. Vähän ajan perästä hän nousi, meni katsomaan pihalasista ja istui sinne pöydän päähän. Minulle tuli äitiä syvä ikävä. Aloin hiljaa itkeä; potkin rievut jaloiltani; kun eivät ne tahtoneet poistua, parkasin kovaan itkuun. Vieras tuli luokseni ja alkoi kädellään kiivaasti heiluttaa kätkyttä. »Tuu, tuu, tuu, tuu! Ole hiljaa!
Ja mitkä tuskanhuudot pääsivätkään hänen pienestä kurkustaan. Nostin hänet ylös syliini, koetin panna maitoa lusikalla suuhun, tarjosin sokerivettä, tyrkytin lääkettä kaikki tuli heti ulos. Huiskutin häntä käsivarsillani, kävelin edes ja takaisin ei mikään auttanut. Panin hänet uudelleen kätkyeen, käärin puhtaat rievut hänen ympärilleen ja aloin keinuttaa.
Laivoissa seisoi mastotouvien ja raakapuiden luona sekä pitkin laivan reunuksia väkeä paljon, sangen sopivia maalitauluja, joihin suomalaisten luodit aivan selvästi näyttivät osuvan, koskapa rievut niistä riekaleina repeili ja vieläpä käsiä ja jalkoja ilmaan pöllähteli mutta ihme ja kumma; ne seisoivat vain yhtä tyynesti ja kuolemaa halveksivasti paikoillaan.
KULLERVO. Tässä sulle on parasta, Kaunihinta, hempeintä: Vyöt, hamoset, huivit, helmet. Tuossa vielä kautokengät Kepeät ne kaikki ryöstin Oman äitini varaksi. Sinut kun vien äidilleni, Niin ne nyt sinulle annan. Tuonne metsähän ravista Yltäsi risaiset rievut, Siellä uusihin pukeu!
Emäntä riisui vaatteensa ja meni kätkyen luo, jossa Manta äänetöinnä makasi. »Herra tule ja siunaa!» sanoi hän ja nosti lapsen ylös. »Tämä lapsihan on ihan kylmä. Joko tälle nyt tulee lähtö.» Hän irroitti rievut lapsen ympäriltä ja katseli sitä joka puolelta. »Vielä tämä on hengissä, mutta ei taida tästä enää ihmistä tulla.» Mähönen meni katsomaan. »Annapas rintaa!» sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät