United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oisko onni ostaminen, Lykky tieltä löytäminen, Ostaisin paremman onnen, Pahan onnen pois panisin, Selin seinähän sitoisin, Päin panisin patsahasen, Siinä vitsoin vinguttaisin, Nahkaruoskiin naukuttaisin, Kantaisin vilua vettä Kovan onnen olkapäille. Erotus onnilla.
Hän vielä: »Virka, pahemp' oisko, ellei inehmo kuuluis yhteiskuntaan maiseen?» »Ois», vastasin, »sit' todistaa ei tarvis.» »Ja voiko ihminen sen, ellei elo ois mainen säätty eri säädyin, toimin? Ei, jos on oikeassa mestarinne.» Hän johti, päätti tähän todistelun ja virkkoi: »Seuraa siis, ett' teoillanne ja elollanne eri juuret ovat.
"Tunnin perästä on Jaakko takaisin, ja siihen aikaan on maa-kreivinkin tapana olla täällä. Vai eikö hän tulisi tänä päivänä? Oiskohan minun eilen osoittamani kovuus ja kylmyys peljättäneet hänet takaisin? Mitä? Oisko hänelle niin helppoa, hyljätä minua?
Mikä huuto tuo? OTHELLO. Tuo! Mikä? EMILIA. Hyväinen taivas! Emäntäni ääni, Apuhun, apuun! Puhukaatte vielä! Oi, rouva, armas rouva, puhukaa! DESDEMONA. Syytönnä kuolen. EMILIA. Oo, ken on sen tehnyt? DESDEMONA. Ei kenkään; minä itse. Hyvästi! Terveiset puolisolleni! Hyvästi! OTHELLO. Haa! Oisko murhattu hän! EMILIA. Ah, kentiesi! OTHELLO. Se min' en ollut, sen hän sanoi itse.
Minä hiihtelen hankia hiljakseen. Tuul' hiljaa heittävi lunta. Koti mullako ollut ja siskot ois vai oisko se ollut unta? Miten korvessa näin nyt yksinäin minä hiihtäisin? Missä on ystäväin? Ei, enhän mä korpea hiihdäkään, minä hiihdäkään siskojen kanssa, koti tuolla se vilkkuvi kultainen, tuli taasen on takassansa, emo huolella käy, eikö lapsia näy, kun ilta jo hangilla hämärtäy.
Nuoruus ilman innostusta, Nuoruus tulta vailla, Oisko mitään kurjempata Elävitten mailla? Nuoruus, into yhteen kuuluu, Kuni valo, lämmin. Anna, nuori, lämpöäs siis Tuta elävämmin! Anna intos ilmitulla Tosi toiminnassa! Anna lempes leimahdella Työssä uutterassa! Leimahdellos, leimahdellos, Nuoren nuori rinta! Kehno hylkää, suosi suurta. Lemmi ikuisinta! Egoismin kolkko valta Maailmata hallitsee.
Kuulu ei ääntävän ahoilla, Lyövän leikkiä lehossa, Ei kuulu saloilta soitto, Ei kukunta kunnahilta. Oisko armas astumassa, Marjani matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkea vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiä pitäisi, Ahot ainoista iloa. Kant.
Kypäränsä hän raskahan otti, painaen kiireelleen; kuin kirkas tähti se kiilsi, jouhet kultaiset kuvun ympäri hulmusi, huiskui, joist' oli tuuhean sille Hefaistos laatinut töyhdön. Koitteli koht' asuansa Akhilleus aimo, se oisko varrenmyötäinen, kevyt käyttää kättä ja jalkaa; siivilt' yll' asu tuntui tuo, ja se urhoa nosti.
SALADIN. Ja sentään Hafi nyt niin kylmästi, niin epäröiden puhui hänestä. SITTAH. Kai hämillään ei kylmästi kai sentään. Kuin pelkäisi hän kiittää häntä, eikä tahtoisi syyttömästi moittiakaan. Vai todella niin oisko, ettei edes kansansa paras täysin erota voi kansastaan? ett' ystäväänsä pitäis Al-Hafin siltä puolen todellakin häpeillä? Vaan sen olkoon, miten on!
Attila tarttui sitraan, soitti muutamia akordeja ja lauloi: Yksin istun ja lauleskelen, Aikan' on niin ikävä, Vesi seisoo ja linnut laulaa Eikä tuulikaan vedätä. Oisko pursi ja punapurje Millä mennä merten taa, Sieltä tuottaisin kullalleni Pivon kultaa ja hopeaa.