United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tääll' olla meidän armast' on, suloista, suotuisaa; kuin käykin arpa kohtalon, maa, synnyinmaa meill' oma on, maan päällä aarrett' ainoaa meill' oisko armaampaa? Ja tässä, täss' on tämä maa, sen näkee silmämme; me kättä voimme ojentaa ja vettä, rantaa osoittaa ja lausua: Kas, tuoss' on se, maa armas isäimme!
Hän vielä: »Virka, pahemp' oisko, ellei inehmo kuuluis yhteiskuntaan maiseen?» »Ois», vastasin, »sit' todistaa ei tarvis.» »Ja voiko ihminen sen, ellei elo ois mainen säätty eri säädyin, toimin? Ei, jos on oikeassa mestarinne.» Hän johti, päätti tähän todistelun ja virkkoi: »Seuraa siis, ett' teoillanne ja elollanne eri juuret ovat.
Yösydäntä tähdet näyttävät Eikä Illin askel kuulu. Oisko nukkunut utala Untamolan uunin päälle. Murinata joukossa. KITKA. Jos suruton sinne nukkui, Paistukoonkin paikallensa. TUIRO. Sen jo Kotro tuolta tuopi. KOTRO ja ILLI tulevat. Mitä näit ja kuulit, kerro! Väistykäätte! Kerro, tyttö, Mitä tiedät! ILLI. Nyt unessa On syvässä Untolaiset.
Heti jalkainsa luona se näkee Tuon kalpean kumppalin. Hän suuret sinisilmät Niin vienosti minuun loi; Miten mieleni uinui silloin, En kielin kertoa voi. Sun suuret sinisilmäs Toi kaikki aatokset nää: Meri aatosten sinerväisten Yli syämeni läikähtää. Ja ruusu tuoksuu, mut sen tietäneiskö Se itse, oisko satakielessä Myös tunto tenhovoimastaan, ja veiskö Juur tuo sen käymään puiston pielessä,
II. Etsinyt, löytänyt: Se väärin oisko? Etsijän laulu Jää hyvästi, armas, siksi!
Me harhailimme, Menimme Ruususaareen, viivähdimme. Vai Ruususaareen? Kumma kuitenkin, Lapsemme oisko tulleet takaisin! Sen kuultuansa ihmetteli lapset: Mitähän, jos nuo vanhat harmaahapset Ois isä, äiti, joita eilen me Viimeksi näimme lähtiessämme! Nyt syliinsä he toinen toisens' sulki Ja mainittihin rakkaat nimet julki.
Kuulen! ääni tunnossani kuiskaa: Elä koske! vaarallist' on leikki Moinen; sielun voi se saastutella. Mutta vaarallista voisko olla, Jos mä hieman maistaisin, vaan hieman? Oi, jos äitikulta vielä oisi Elonmailla, hältä tiedustaisin: Oisko vaarallista! Turha pelko! Miesi olen, työni vastaan itse!
Mut minäpä narrille nauroin vaan ja käännyin päivyen kultaan päin; niin unta näin. Ei minusta Tuonen tytöt huolineet kai kammoivat he punaa poskipäiden, vai oisko suonet tulta tuiskineet, ei nauru mieleen ollut kassapäiden.
Jos palveluksein vaihtaisin, Jos täss' en olla vois, Luo herran kenties joutuisin, Ruisleipää jolla ois. Mä kaupungissa palkkasen Saan kenties vaivoista, Niin usein mietin, mutta en Voi sinne haluta. Siell' lehtovuori oisiko, Mi katsoo järvehen? Ja päivä nousee laskeko Niin sulo herttainen? Siell' oisko laakso tuoksuva Ja nummen hongikko? Hän, jonka kuulen soittoa, Hän siellä olisko?
Heit' usko, tavat vieroita Ei enää toisistansa! Oi, miks' ei sulo kannelta Jo kuule Suomen kansa? Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Ei löytynyt lie soittajaa; Se syynä olla voisko? Vai turhaa utu-unelmaa Tää tarina vaan oisko? Ei sittemmin oo ainakaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Ilkka. Viel' elää Ilkan työt, kenties Kauanki, kansan suussa.