Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Oisko onni ostaminen, Lykky tieltä löytäminen, Ostaisin paremman onnen, Pahan onnen pois panisin, Selin seinähän sitoisin, Päin panisin patsahasen, Siinä vitsoin vinguttaisin, Nahkaruoskiin naukuttaisin, Kantaisin vilua vettä Kovan onnen olkapäille. Erotus onnilla.
Semmoiset olivat kultaiset kesäpäivät Roaring Campissa. Työ ei koskaan ennen ollut sujunut niin helposti. Lykky heitä suosi, sen tiesi jokainen. Kaivamiset antoivat mahdotonta voittoa, leiriin ei laskettu yhtäkään vierasta; omaa onnea piti muka akkiloida. Postinviejä ainoa yhdysside leirin ja muun maailman välillä tiesi jutella kummia.
Lykky suotu lähtewälle, Minä makoosta heräisin Silmät selkeni unesta. Panin ylös paperiihin Unen, uuden, merkillisen Joka nähty on nykyisin Sekä kirjaan kirjoitettu Pimiässä pirttisessä Säkiässä sauwusessa Matti Maksasen majassa Nauris Niileksen tygöna Lauri Lantusen kotona Pekko Piranan talossa Tampu Tuomahan tuwassa Kaali housun kammarissa.
Mutta pian ne sieltä luultavasti tulisivat, jos tässä rupeisivat jalkaansa panemaan. Sillä nyt he olivat sen kiven kohdalla, jonka alle mennessä kätkivät sukkansa ja kenkänsä. Ne olivat toki säilyneet. Luojan lykky! He menivät syvemmälle metsään ja sutivat siellä kaikessa hiljaisuudessa jalkoihinsa. Eipä aikaakaan, niin jo kuului läheneviä ääniä ja jalkojen töminää.
Ja pikari myös tai muu sen tapainen, että juomme kerran oikein ihmisiksi. MATLENA. Luojan lykky. Sietääpä tosiaankin saada vähän virkistystä nyt. Kovin minuun koski tuo pojan kuolema. TOPRA-HEIKKI. Viina huhtokoon mielestämme pois kaikki pahat. Siinä! Ryypätkää miehet! Mitä te pelkäätte ja vapisette? Ruumistako? Vai noita rahoja tuossa?
Meillä on, tuota, siksi roppakädellä pantu perunan siemeniä itämään, tuota, että hehdon tai parikin saatan antaa, tuota, teille, virkkoi Risto reippaasti. Sepä olisi Jumalan lykky, jos niin kävisi laatuun, sanoi Auno tyytyväisenä. Mikko ei raskinut viimeisiä rahojaan panna perunan kauppaan eikä siinä ukon ja akan kuullen tahtonut puhua velkakaupasta.
Oman elämäni kyllä olin tahtonut lopettaa. Monet kerrat seisoin jo Huuhkainkalliolla heittäytyäkseni alas järveen. Mutta vesi oli niin mustaa ja syvää, minä en hirvinnyt. Jätin aina tuonnemmaksi. Ja sitten se oli jo liian myöhäistä. MIKKO. Luojan lykky! Vai jo sinä sitäkin ajattelit. Kaiken näköisiä ! Sehän nyt olisi ollut järin hullumpaa. ANNA LIISA. En ymmärtänyt, että aika oli niin lähellä.
Akat tuosta arvelevat, Kysyvät kyläiset naiset: "Kuka kangasta kutovi?" Emo varsin vastoavi: "Oma kultani kutovi. Herttaseni helskyttävi." "Laskiko lapoja kangas, Päästikö pirta piitämiä?" "Ei laske lapoja kangas, Eikä pirta piitämiä; On kun Kuuttaren kutoma, Päivättären ketreämä, Otavattaren osaama, Tähettären täyttelemä." Hyvä lykky neitosilla.
Lopon väkevä henkäys oli puhaltanut hänelle suuhun ja nenään. Lopo ei sitä taaskaan huomannut, innoissaan kun oli. Luojan lykky, että ennätin. Sehän tuli ostamaan taloanne, tuo herra Sarkanen, vai mikä hitto hänen nimensä on. Kuinka sen tiedätte? Pyytäkää kuuttatoista tuhatta ja huojistakaa viiteentoista, mutta ei siitä alle ollenkaan. Hän sen kyllä maksaa.
MAIJU. Sinne karsinapenkille sitten; että olisin teitä lähempänä. MATLENA. Ja kuuntelisit meidän puheitamme. Sittenhän sinä et nukkuisi semminkään. SILJA. Pysy siellä vaan, eläkä puhele enää. Muuten et pääse uneen koko yönä. MATLENA. Nyt talee joku. No, luojan lykky, tuossahan se Antti viimeinkin on. Isä, isä! Hyvää iltaa, isä. Voi, kuinka viivyitte kauvan. Iltaa, iltaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät