United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutt' harmaapäinen Sjolf, sotaveikkonsa Ajoilta entisiltä, nyt lausui: "
Meill' on lepo haudassa vaan; Sit' ennen rauhaa ei ole kelläkään. Kovat on elon retket, voi kun, Ruhtinas, ennen aikojas' uuvuit sä!" Näin saneli Sjolf. Ylevään Hymyilyyn Fjalar puhkesi; maljan hän Antavi pois ja tyynnä ottaa Nyt asepylvähältä hän jousensa. Hän laukaisee. Salaman Värähdys nähtiin. Kilvestä kilahdus Seinällä kuului vastapäätä, Takana nuoli vapisi hirressä.
Sodanoppinut Sjolf Sen kuuli. Rinta sankarin arpinen Kohosi mielikarvaudesta, Synkeä varjo nous' hänen otsalleen. Hän saneli: "Tottako ois'? Tuo rauhan ääni oisiko Fjalarin? Kotka jo oisko uupununna Lennosta kunnian avaruudessa? Viel' Erin ylpeilee, Sun voittos vielä ei sitä sortanut. Permejä hiipii pitkin merta, Heit' odotatko sä rannallas'?
Ol' laivojan' yhdeksän Ja miestä uljasta sata kussakin. Morveni aamun koittehessa Miehiä kaksin verroin vastaan toi. Kaks rannalla miest' oli vaan, Mä toinen, toinen Sjolf, rusopilviin kun Päivä jo laski, kuu kun katsoi Silmillä rauhan tuhoja miekkojen. Työ tää oli nuoruuden. Me miehistyimme, parta se pensastui, Maita me sortelimme, joita Talvi ei sorra, kesä ei ennätä.
Styr arpinen, Sote, se mies, Min kilpi täynnä reikiä vasamain, Fjalarin luona joivat tällöin. Nuo sotaurhot kaikki ken mainita vois'? Sä tok' olet muistettava, Sjolf vanha, surma sä sotalaumojen, Ainoa muinaissankareista Säästynyt iloks' Fjalarin vanhuuden. Sä häll' olit kumppalina, Kun nuoruus kiehui suonissa molempain; Vanhana vielä kuolon teillä Fjalarin kanssa vertasi vuodatit.