Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Jo lapsena oli Javani ollut luonnoltansa julma ja ynseä; hänen vallanhimoinen luontonsa oli usein synnyttänyt riitoja hänen ja Marcellon kesken, joka aina puolusti niitä, joita Javani oli sortanut.
Niinpä sinun pitää myös ansaittu palkkasi saaman. Tästä hetkestä lähtien leimuaa siellä vain vihan ja kostonhimon liekit. Minun kiroukseni seuraa sinua aina kuolemaan saakka, vielä haudan tuolle puolenkin se ulottuu. Se painaa hartioitasi kuin vuori, se kalvaa rintaasi kuin mato, yötä päivää se sinulle muistuttaa kenen onnen ja elämän olet sortanut. JOHANNA. Auttakaa minä pyörryn.
Pulma on siinä, ettei jälkimaailma olisi koskaan saanut mitään tietää Arne Holtista. Minulla ei ollut mitään suuria ajatuksia kirjoihin pantavana, jotka voisivat kertoa minusta; minä olin vain käytännöllinen mies, joka näin, että pieni kaupunki huokaili ahtaimman perheherruuden alla, joka koskaan on sortanut pientä yhteiskuntaa.
Mutta sitä tietä ei Krogstad astunut; hän auttoi itseänsä juonilla ja mutkilla; ja tämä se on joka siveellisesti on sortanut hänen. Nora. Luuletkos, että ? Helmer. Ajatteles vain; kuinka semmoisen viallisen miehen tulee valehdella ja viekastella ja teeskennellä kaikin puolin, käydä naamio silmillään lähimmäistensä, niin, vieläpä vaimonsa ja omain lastensakin edessä.
Kun saavuin kotiin, oli äiti hyvin huonona. Kuume ahdisti häntä ja hän houraili. Lääkärillä oli suuri työ pelastaessa häntä. Useita päiviä oli äidin tila epävarma. Ankara mielenliikutus oli sortanut hänet. Vähitellen hän kumminkin rupesi tointumaan. Kärsimyksensä olivat kauheat. Hän valitteli itsekseen: "Miksi menit pois? Niinkö maksoit sen huolenpidon ja rakkauden, mitä olin osoittanut kohtaasi?
Jussi sanoi, että olen sortanut teitä, äitiä ja sinua HANNA. Pappa, elkää sitä muistelko, hän sanoi sen vaan äkäpäissään. PASTORI. Ei, hän oli oikeassa, minä olen sen tehnyt. Mutta se on tapahtunut huomaamattomuudesta, ei tahallisella tarkoituksella. Ja nyt, kun silmäni ovat auvenneet HANNA. Rakas pappa. Ettehän ole sitten enää kova Jussia ja Maijua kohtaan, ettehän, rakas, hyvä pappa?
Haudassa, johon oli laskettava typi tyhjänä. Mihinkä sielunsa viimeinkin joutuisi? Tuntemattomaan maailmaan, jossa hän ei kohtaisi yhtäkään ystävää, vaan heikkoja, joita hän oli sortanut, köyhiä, joilta hän oli viimeisenki roponsa ryöstänyt, raukkoja, joittenka hän huolimatta oli antanut kurjuudessansa kuolla ja oman tylysti kohdellun vaimonsa.
Jaako ... minä tulen ... olen heti valmis. Silloin menen minäkin! Hän sanoi totuuden... Heitä olen minä sortanut ... ensin miestäni ... sitten lastani... Olen tukahuttanut heiltä elämän ilon ja onnen... Tuon hevoseni valmiiksi tuohon kuistin eteen. Tulkaa te, Tapani, pitämään siitä kiinni. Odota, Jaako!... Minulla on sinulle vielä jotain sanottavana. Sanokaa te vaan, Tapani!
LEONCIA. Voi tämä mies on minun kunniani sortanut, häpeä on minusta lopun tekevä. FEDERICO. Menkää sisälle, mummu, heittäkää hänen kostamisensa minun huolekseni. LEONCIA. Jo taas jälleen nämät taudin vävähdykset! FEDERICO. Tässä on magnesiaa, mutta lähtekää nyt, mummu! Jumalani, mitä minusta tullenee, mitä minusta tullenee! 20 Kohtaus. Don Cleto. Federico. Myöhemmin Rafael.
Astui luo emo kuolematon, kave, kantaja ylhä, aaluvataan kädest' otti ja viihteli, noin sanan virkkoi: "Lapseni, kuolleen nukkua suo, suru suuri jos onkin, kosk' ikivaltain sallima on hänet sortanut surmaan. Täss' ota vastaan nyt asu kaunis, lahja Hefaiston; ei sovin moisin viel' uros varttaan lie varaellut."
Päivän Sana
Muut Etsivät