Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Jaako ... minä tulen ... olen heti valmis. Silloin menen minäkin! Hän sanoi totuuden... Heitä olen minä sortanut ... ensin miestäni ... sitten lastani... Olen tukahuttanut heiltä elämän ilon ja onnen... Tuon hevoseni valmiiksi tuohon kuistin eteen. Tulkaa te, Tapani, pitämään siitä kiinni. Odota, Jaako!... Minulla on sinulle vielä jotain sanottavana. Sanokaa te vaan, Tapani!
Mahdollisesti olisi hän muutamilla hyvin tähdätyillä iskuilla ainaiseksi tukahuttanut nuoressa sielussa piilevän itsenäisen luomiskyvyn, ellei minun olisi onnistunut ehkäistä nousevaa myrskyä, suuntaamalla sen pieneksi perhekohtaukseksi meidän kahden välillä.
Kavahdatko jo viimein itseäsi ja tekojasi?... näetkö mitä olet rikkonut?... * Olet tukahuttanut toisten elämän ympärilläsi ... polkenut ja sortanut muita. Tuolla on Johanna, lapsesi! Häntä olet sinä vieronut ja hylkinyt pienestä pitäen, olet riistänyt häneltä hänen vapautensa, hänen oikeutensa elämään... * Jaako...! lopeta jo!... minun tähteni, Jaako! Sellainen minä olen... Jatka, jatka vaan!
Taistelussa, jota hän sai taistella tuon yön jälkeen, jolloin hän luuli kuulevansa Jumalan äänen: "mene sopimaan veljesi kanssa", oli hän päivä päivältä peräytynyt askeleen itsekkäisyyteen ja itsepintaisuuteen, oli tukahuttanut jumalallisen äänen ja onnistunut luulottelemaan, ettei se ollut muuta kuin sairaloista omantunnon hemmottelua.
Siksi minua usein kohtaloni vapisuttaakin. Lapsi, minulla on sinulle jotain sanottavaa. Sanokaa! Albert Kron on myöskin Gunilholmassa. Niin on. Sinä olet toimittanut hänet tänne. Niin. Mitä varten? Mikä oikeuttaa teidät utelemaan minun aikomuksiani? Luonnon ääni. Te olette tukahuttanut luonnon äänen... Niitä sanoja lausuessanne taivaat ja maat vavahtavat. Tyttö ... nuorukainen rakastaa sinua.
Petrovitsch valmisti kuumasta vedestä ja sokerista totia. Hän tuli puheliaaksi ja huusi: "Sehän vasta olisi oikein hullusti, että olisin raahannut ruumistani läpi mailman musertuakseni mäsäksi kotona vanhempaini huoneissa. Mutta se on minulle juuri oikein; miksi en olekaan tukahuttanut tuota kodin-kaipuuta! Semmoista se kodin-kaipuu tekee!"
Suuri oli sentähden Kertun hämmästys, kun keskikaupungilla vallitsikin täysi ja pimeä tyhjyys. Siellä täällä kulki katuja myöten jotain henkilöitä rivissä, mutta sivilipuvussa, kalossit jaloissa, kuulumattomasti astellen. Niinkuin jokin näkymätön leijona olisi äkkiä tukahuttanut tassunsa alle koko kaupungin, sanoen: hiljaa nulikat!
Vaan kun minulle tuli kiusauksen hetket, muistin aina vanhempaini neuvot ja surut, sillä he olivat herättäneet uudestaan eloon ne siemenet, jotka he lapsuudesta saakka olivat kylväneet minun sydämeeni, ja jotka maailman rikkaruoho oli tukahuttanut, ja niin voitin minä vähitellen pahan taipumukseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät