Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Oli vanha inspehtori miesi iloinen ja raju, niinkuin vuoden vanha ori, jonk' ei vielä taltu taju.» Irja tuumii, tutkii: »Miksi majuri ei naura enää?» Vastaa Pirkko: »Varmaan siksi, että vaiva tekee tenää.» »Vaiva? Mistä?» Irja kysyy. »On hän mies nyt onnen, kunnon!» Pirkko hetken vaiti pysyy, vastaa: »Vaiva omantunnon.» Miettii Irja itseksensä: Oisko Pirkko oikeassa?
Jäällä otin minä Herran pyhää ehtoollista Gabriel Grononius'elta ja lähetin passini takaisin inspehtori Allander'in kanssa, sillä pyynnöllä että hän sen antaisi rakkaalle äidilleni Tukholmassa. Vaan ei se kuitenkaan perille tullut. Me marssimme nyt Saltvikin nimismiehen luo ja olimme siellä vähän aikaa, jonka perästä nimismies kyyditsi meitä Sundskär'ille, koska ai'oin lähteä Dehletin yli.
"Eikö vielä ole mitään vastausta teaterista tullut?" "Käskyllänne, Teidän Armonne!" kuului vastaus. "Teateri inspehtori oli juuri äsken täällä ja ilmoitti teaterijohtokunnan puolesta, että tehtyjä säännöksiä ei voitu millään ehdolla muuttaa, ja että Phaedra ehdottomasti näytetään tänä päivänä.
Liisa ei varsinkaan tiennyt, mitenkä oli tullut tuon isolasisen ja lasiovisen rakennuksen eteen ... olihan hän komeita huoneita ja kirkkoja ennenkin nähnyt ... ja komeahan pappilankin pytinki ... eikähän tuo niitä nähdessä noin ... mutta minkä tähden se nyt lie niin kummalta tuntunut tämä, kun ihan polvia vapisutti... Tässä se inspehtori asuu. Tässäkö pehtori ... tässäkö tässä suuressa?
Oli pitkiä viikkoja ja meni kerran kuukausikin, ettei hovissa ketään käynyt. Päivällisillä oli sentään aina joku muukin, milloin sahan milloin tehtaiden isännöitsijät, milloin inspehtori, milloin mitäkin asiaherroja. Aamiaiset pappa ja mamma söivät eri aikoina, pappa vähän varhemmin. Mutta illallisilla he aina tapasivat toisensa.
Sieltä alkoi satamalla sataa kompasanoja poloisen telegrafistin pään ylitse. On siinäkin mies oravanjahdissa! sanoi yksi. Tottelisi se suolalatingillakin! pisti toinen. Mutta kolmas, pieni, korkea-otsainen, luppasilmäinen mies, virkahti vakavasti, lähestyen lakki kädessä asemapäällikköä: Eikö inspehtori lahjoittaisi sitä minulle?
Ovet rupesivat käymään, ihmisiä tuli huoneista, haukottelevia herroja ja muita... Silläpä on soma lakki tuolla ... vai se se nyt on se inspehtori! ... ihan litteä lakki ja lippa kanssa yhtätasainen... Vai se semmoinen niillä on kaikilla rautatien herroilla! se Ville se kaikki vain tietää ja neuvoo... Vaan ylpeitäpä ne näytti olevan kaikki ei tämäkään sivu kulkiessaan katsonutkaan...
Osakuntaan otettaessa samaan savo-karjalaiseen, johon isäkin oli kuulunut menivät vanhat osakuntalaiset ensiksi hänen kanssaan »heittämään pois haukkumanimet». Inspehtori jutteli hänen kanssaan kappaleen aikaa, ja siinä tuli selville, että hän ja Mauritz Ahlfeltin isä olivat olleet vanhat koulutoverit. Mihinkä tiedekuntaan olette aikonut ruveta? kysyi häneltä inspehtori puhelun lopuksi.
Mutta heti jälkeenpäin hän suuttui itseensä semmoisesta pahasta luulosta tätä hyväntahtoista rouvaa kohtaan, joka kaikilla tavoin koetti olla hänelle kiittämättömälle avuksi ja turvaksi. Piletit ostettiin. Inspehtori pyyhkäsi ynseästi laatikkoon toisen noista niin suurena aarteena vuosikausien kuluessa säilytetyistä kultarahoista; Anna sai pilettinsä ja joitakuita markkoja takaisin.
Sitä en tiedä, mutta kova on kielto, ettei saa syrjäinen jalallaan astua. Oliko sinun pakko siihen astua jalallasi? Enhän minä vielä kuin toisella vähän ... eihän se Ville toki sakota ? Liisaa jo vähän peloitti, että jos hyvinkin... Mitäpä minä hänestä, vaan jos tuolta ikkunasta olisi sattunut inspehtori näkemään. Jokohan tuo näki?
Päivän Sana
Muut Etsivät