Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
En ymmärrä sinua, poikani, sanoi hän; minä pitelen kokonaista omaisuutta käsissäni, ja sinä tempaat sitä minulta pois. Tuollako lailla kauppa-asioita käsität? Tuoko se kunnioitus johon olet velvollinen isällesi? Malttakaa, isä, vastasi Omar tyveneesti. Minä olen tänäpänä saanut maineen viisaudesta ja rehellisyydestä. Se maine tulee pysymään; tämä on ensimmäinen tunne, ja se ei saa hävitä.
Rouva Sorvi oli vähitellen oppinut vihaamaan ja kadehtimaan Antin vaimoa jo tämän hyvän yhteiskunnallisen aseman vuoksi, mikäli hänen oman nykyisen asemansa epäkohdat olivat hänelle selvenneet. Tuollako tuhmalla, sivistymättömällä aatelisella kananpäällä oli muka oikeus suurempaan maalliseen onneen ja nautintoon kuin hänellä?
»Tuollako kädellä te sitä myrkkyä isäni kurkkuun kaadoitte?» Muori alkoi vapista kuin haavanlehti ja älähti valittavasti, mutta ei saanut sanaa sanotuksi, kun henkeä näkyi niin ahdistavan. Esa käänteli kättä kädessään, ikään kuin tutkien tai etsien siitä todistusta tuohon rikokseen, jota ei oltu voitu täysin todistaa.
Marit nousi, astui eteenpäin laattialla ja katseli kaikkia paikkoja. Viimein hän seisahtui pienen sivuhuoneen eteen. "Tuollako hän makasi?" kysyi Marit Eliltä, joka häntä saattoi. "Niin, siellä", vastasi Eli. "Ja hän kantoi häntä tämän laattian yli, niinhän sinä kerroit?" "Juuri niin se kävi". "Hm Baard on hänen näköisensä". "Niin, ei sovi kieltää". Marit meni ulos käytävään.
Tuollako tavalla te kostatte meidän hävyttömyytemme ja ilkeytemme teitä kohtaan?" sanoi Matin vaimo hämmästyneenä, omistaen miehensä häijyn kavaluuden itselleenkin, vaikk'ei hän ollut koskaan Jaakolle mitään häijyyttä tehnyt, päin vastoin oli hän usein miestään kyynel silmissä varannut siitä. "Onko se niin, Jaakko, onko se niin?
Sittenpähän saamme nähdä, mitä teillä vielä on minua vastaan! Mitä? tuollako äänellä? Täytyykö minun siis muuttua halveksittavaksi omissa silmissäni? Ei koskaan! Arvoton on se olento, joka ei häpee ottaa kaikkea onneaan vastaan miehen sokealta hellyydeltä! v. Väärin, perin väärin! Rohkenetteko soimata omia sanojanne minun suussani? v. Viisastelija!
Tuollako, missä yhä hämärtyy, missä taivas ja meri ovat sulaneet toisiinsa eikä enää näy äskeisiä karejakaan? Onko se Iso Kiero, joka kutsuu, Napinvalaja, joka tahtoo valaa minut uudelleen? Mutta tulisiko minusta uutenakaan mitään, olisiko minussa edes alkuainettakaan mihinkään muuhun kuin mikä olin? Enkö ole jo palanen karstaa? Mutta miksei meri jo vie minua sinne pois? Eikö välitä?
Tehän olitte yksinänne, kun tuo herra tuli liijan rohkeaksi, on yö ... myönnättehän itsekin, että se on velvollisuus..." "Ei, ei, vielä varhemmin, tuolla kanavalla. Tahdoittehan jo silloin lähestyä minua." "Tuollako? Minä en oikein tiedä, mitä minä vastaisin, minä pelkäsin... Tietäkääs, tänään olin minä onnellinen. Minä menin kävelylle ja lauloinkin. Olin kaupungin ulkopuolella.
LINDH. Minulle on tuiki samantekevää, maatuuko multani toisessa hautuumaassa tai toisessa, rajan tuollako puolen vai tällä. ROUVA LINDH. Sinulle? Mutta kun se ei ollut yhdentekevää hänelle, ja kun se ei ole sitä Hannalle vihasitpa sinä häntä kuinka tahansa, mutta kun hän kerran on tuonut hänet tänne minne hän hänet sitten vie? Takaisinko? Jonnekin rajan taa?
"Tämä on jylhä seutu, Steerforth, eikö ole?" "Jotenkin kauhistava pimeässä", lausui hän; "ja meri ärjyy, niinkuin se pyytäisi nielaista meitä. Tuollako vene on, josta näen valkean?" "Tuolla se on", sanoin minä. "Ja se on sama, jonka näin tänä aamuna", vastasi hän. "Minä menin suoraan sen luo; vaistomaisesti, arvaan minä".
Päivän Sana
Muut Etsivät