Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Mitä he minulta saavat? Pari pöytää ja tuolia. Mutta sinun kirjastosi, sinun kallis kirjastosi? Viekööt! En minä tarvitse mitään kirjoja enää. Jos tarvitsen jonkun, voinhan aina saada sen kirjakaupastakin. Rouva Sorvi vaikeni. Ja yöllä Antin nukkuessa hän kamppaili vaikean taistelun sydämessään. Aamulla konttoriin mennessään hän pyysi tavata Anttia kahvitunnilla Fazerissa.
Saanut laillisen eron, oikaisi Antti. Niin, jo aamupäivällä, ja vaikka kello näkyy olevan jo 7, en ole ehtinyt vielä toista sydänkäpyä itselleni hankkimaan. Joka etsii, se löytää, pilaili Betty hilpeästi. Koputettiin ovelle. Rouva Sorvi saapui. Hän nyrpisti hiukan nenäänsä nähdessään Antin ja Bettyn istuvan vierekkäin, vaikka hän kyllä oli jo puhelimessa kuullutkin seuran kokoonpanon.
Hän hellitti äkkiä rouva Sorvin käden, painoi päänsä käsiinsä ja sanoi kummallisilla, korahtelevilla äänenpainoilla: Minä olen lopussa! Minä olen aivan lopussa! Rouva Sorvi katsoi säikähtyneenä häneen. Samalla täytti hänen sydämensä rajaton hellyys tuota miestä kohtaan, jonka kohtalon hän oli määrännyt ja joka nyt näkyi kärsivän niin kovasti siitä.
Olenko minä teille ehdottomasti vastenmielinen? Ette suinkaan, vastasi rouva Sorvi, pienen tohvelinsa kärkeä pyöritellen. Päinvastoin pidän minä hyvin paljon teistä. Antti kävi hänen käteensä. Rouva Sorvi veti sen vitkaan pois hänen kädestään. Hyvä, sanoi Antti. Vaihtakaamme puheenainetta! Tiedättekö, missä minun vaimoni on? Tiedän, vastasi toinen. Mutta minua on kielletty teille sitä sanomasta.
Täytyihän lapsen saada, mitä se tahtoi, jos sen mieli tyyntyä ja lakata itkemästä. Mutta kun Antin hyväilyt kävivät yhä rohkeammiksi, lausui rouva Sorvi päättävästi: Antti, tule järkiisi! Siinä silmänräpäyksessä oli Antti polvillaan hänen edessään. Kyllä, juuri minä saan tehdä niin, hän huusi leimuavin silmin, juuri minä, juuri minä! Miksi? ehti rouva Sorvi kysyä.
Siksi, että sinä olet tehnyt minulle enemmän vääryyttä kuin kukaan ihminen maailmassa. Ja siksi on minulla oikeus kohdella sinua niinkuin koiraa, niinkuin huonomaineista naista... Rouva Sorvi nousi siinä silmänräpäyksessä.
Helposti hän viisaampana ja viekkaampana oli saavuttanut Antin vaimon täydellisen ystävyyden, jopa ihailunkin. Jo koulussa oli rouva Sorvi ollut häntä etevämpi tiedoiltaan ja taidoiltaan, saati sitten kun hän oli tullut ylioppilaaksi ja filosofian kandidaatiksi.
Siksi hän aivan huomaamattaan kasvoi sokeasti kiinni ystävättäreensä ja kertoi kaikki hänelle, mitä vain tapahtui tai jäi tapahtumatta hänen avioliitossaan. Siten oli tuon avioliiton pohja jo oikeastaan ontoksi koverrettu. Mutta kaikki olisi vielä voinut käydä hyvin, jos Antti olisi ollut hiukan kevytmielisempi tai rouva Sorvi vähemmän vahingonhaluinen.
Eikä hän osannut muuta kuin ruveta hiljaa hivelemään hänen kulmaluitaan. Antti! kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. Antti painoi päänsä hänen rinnoilleen. Hänen toinen kätensä etsi hänen kättään, samalla kuin toinen pyrki hänen poskeaan hyväilemään. Sinä rakas, rakas...! kuiskasi hän samalla. Rouva Sorvi salli hänen tehdä niin.
Kun Antti tuli sinne, ojensi rouva Sorvi hänelle kaksi viidensadan markan seteliä ja sanoi: Siinä on! Mene ja lunasta vekseli! Antti ei tahtonut uskoa silmiään. Sinä? virkahti hän hämmästyksissään. Mistä sinulla on rahaa? Onhan minulla omat säästörahani, hymyili rouva Sorvi. Antti ei olisi mitenkään tahtonut ottaa vastaan, mutta rouva Sorvi pakotti hänet siihen.
Päivän Sana
Muut Etsivät