United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Varsin kernaasti; vaan sillä ehdolla, että te palkitsette vaivaani sepittämällä runon osoitteeksi omista runoistanne, jotka eivät ole meidän päivän muotia, sellaisia kuin minä voin sepittää. Minä väitän ettette voi sepittää sellaisia kuin minä." "Suostuttu."
Eihän hän koskaan tahtonut teille muuta kuin hyvää, tuo vähäpätöisenä pidetty puusepänpoika, jonka nimessä meidän luulette tahtovan sortaa ja orjuuttaa teitä, miksi palkitsette hänet niin pahoin, miksi ristiinnaulaatte hänet uudelleen pilkallanne ja välinpitämättömyydellänne?
Mutta ääni se vain kähisi kurkkuperässä ja katkonaisia sanoja koki pinnistää esille: "te ... te ... lurjukset!... Vai ... vai sillä lailla ... te ... te rakkarit ... pa ... palkitsette ... mutta ky ... kyllä minä ... opetan teitä ... te lurjukset ... te rakkarit ... te ... te! Ja kuka sen tiesi kuinka kauan maisteri olisi tähän tyyliin jatkanut, mutta läkähtyä kun alkoi, täytyi toki heretä.
Hän Kukisti juuri julman vainoojanne; Hän orjuus-ikeen teitä uhkaavan Löi rikki miehuudella sankarin, Ja saaliin runsaan Samaria sai. Te kapinalla palkitsette sen. YKSI JOUKOSTA. Kuningas Ahab kauan eläköön! KANSA. Eläköön! Eläköön! Eläköön! SAMERI. Kas niin! Nyt uskollisna alamaisna Voi kukin mennä majaansa, kun vain Saan ensin tietää, kuka meteliin On teitä kiihoittanut. ASARIA. Baalin papit.
Ei, se mahdotonta! Hänkö Unohtais hauskat lapsuutemme hetket, Ja Kuitian lehdoiss' armaat leikkiretket? Tuo tyly, ylpeä, hän haasteloita Noit' entisiä, armait', ihanoita Ei muistais. Hänkö se nyt puhuukaan? Ei, hänen valhehaamuns' on se vaan. Isäni luottamuksen palkitsette Te huonosti, ja kovin soimaatten Te lapsen viatonta ystävyyttä. Ja jos Kaikk', kaikki lausukaa, ma kuulen.
Te olette kerran rikkonut minua vastaan, mutta sen antaisin olla unohduksissa, jos poikanne kautta palkitsette rikoksenne. Mutta älkää minua suututtako uuden vääryyden tekemisellä, muuten niin, tunnettehan minut, Wangel." "No, jos nuoret pitävät toisistaan, en minä ole heidän onnensa tiellä." Matami puristi hänen kättänsä, niin että jäi valkosia merkkiä hänen sormistaan.
Piu nyt se on siellä, iäti haudattuna meren syvyyteen. Kuului ääni niinkuin viulunkielen hiljainen näppäys, heikko, mutta selvä, kun tuo nakattu esine vajosi vedenpinnan alle. Mikä se oli? huudahti Bertelsköld. Se oli kuninkaan sormus, vastasi Larsson kylmästi. Mitä olette tehnyt! Tuollako lailla palkitsette minua siitä, että henkenne pelastin!