Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
"Nai hänet yhtähyvin," sanoi isä, "muuten saattaa tuo kauhea matami Engebretsen lyödä meidät molemmat turmiolle." Niin tuli Amaliasta rouva Wangel ja matami Engebretsenistä vuosien kuluttua äidinäiti. Pietari Wangel oppi pitämään paljon vaimostaan.
Herra Wangel nuorempi piti anoppiansa siihen määrään arvossa, ettei tämän milloinkaan tarvinnut käyttää nyrkkejänsä häntä kohti, jota vastoin matami sangen useasti jakoi rangaistusta kasvaville Wangeleille korkeasti omalla kädellään ja kun ne olivat tottelemattomia, sanoi lapsen piika sentähden aina: "Olkaa nyt, lapset hiljaa, muuten tulee matami Engebretsen."
Tämän ajatteleminenkin kuumoitti hänen korviansa. Matami soitti "tesmällisesti." Pelästynyt palvelustyttö aukasi oven. "Olkaa hyvä ja viekää minut isänne luoksi Wangel." "Eikö olisi parempi, että minä ensin " "Me menemme yhdessä.
Hän oli tullut kotiin jotenkin sievistettynä, jakaus keskellä otsaa ja puhui kauheata ranskaa. Pietari Wangel oli luonnollisesti tullut hirveän sivistyneeksi.
Pietari Wangel yski ja poltti ja toivoi matamin sinne, missä pippuri kasvaa, tai johonkin toiseen paikkaan, jossa on kuuma. Engebretsen pureskeli hirveästi mausneilikoitaan. Vihdoin nousi matami ja alkoi järjestelemään jotain eräällä hyllyllä. Pietari käytti tilaisuutta pistääksensä kirjeen Engebretsenin käteen ja sanoi heti sen jälkeen jäähyväiset. "Näytä minulle kirje," sanoi matami äkkiä.
"Jotain salattua," mutisi Engebretsen kohoavalla hämmästyksellä ja punastui kuten ritariston aikainen neitsy. Samassa astui Pietari Wangel puotiin. Hän hämmästyi vähän nähdessään matamin, mutta tyyntyi heti. "Yksi sikaari." "Olkaa niin hyvä. Ettekö tahdo tulta myöskin?" sanoi matami ilkeällä ystävyydellä. "En, kiitoksia!" "Mutta totta poltattekin ne sikaarit, jotka ostatte?"
Ja matami tarttui herra Wangel nuoremman olkapäähän tuntuvasti ja lykkäsi häntä edellään rappuja ylös. Pietari antoi puoliksi sekapäisenä viedä itseänsä. Hän piti tosin vähän Amaliasta ja häntä huvitti lemmen kisailu tuon kauniin, nuoren tytön kanssa; mutta mennä hänen kanssansa julkisesti kihloihin ja saada sellaiset appivanhemmat, etenkin sellaisen anopin ei, se oli kauheata.
Te olette kerran rikkonut minua vastaan, mutta sen antaisin olla unohduksissa, jos poikanne kautta palkitsette rikoksenne. Mutta älkää minua suututtako uuden vääryyden tekemisellä, muuten niin, tunnettehan minut, Wangel." "No, jos nuoret pitävät toisistaan, en minä ole heidän onnensa tiellä." Matami puristi hänen kättänsä, niin että jäi valkosia merkkiä hänen sormistaan.
"Kenen luona tuo nuori Wangel täällä juoksee joka ikinen päivä?" kysyi hän. "Hän ostaa sikaareja," änkytti Engebretsen. "Sano yhtä hyvin, että hän ostaa koleraleipiä," sanoi matami. "Et kai tahdo luulotella minulle, että joku sievä ihminen saattaa polttaa niitä sikaareja, joita me myymme." "Kyllä hän ostaa sikaareja." "Nyt valehtelet, Engebretsen. Tässä on jotain salattua."
Hänen korkeakorkoiset kenkänsä eivät milloinkaan koskettaneet puodin likaiseen lattiaan. Hän istui akkunassa näytteillä kukkaruukkujen välissä ja neuloi koruompelua ja tiesi, että hän näytti kauniilta. Toisessa kerroksessa asui tukkukauppias Wangel. Hän oli leski ja hänellä oli ainoa poika Pietari, joka oli ollut vuoden Parisissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät