United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Nai hänet yhtähyvin," sanoi isä, "muuten saattaa tuo kauhea matami Engebretsen lyödä meidät molemmat turmiolle." Niin tuli Amaliasta rouva Wangel ja matami Engebretsenistä vuosien kuluttua äidinäiti. Pietari Wangel oppi pitämään paljon vaimostaan.
Aurinko oli jo korkealla taivaalla ja matami oli puodissaan, kun Engebretsen heräsi seuraavana aamuna. "Hyvää huomenta, äiti," sanoi hän erittäin lempeästi. "Oletko jo ylhäällä?" "Olen, minä nousenkin tesmällisesti, kyllä siihen voit luottaa." "Minä tahtoisin halusta vähän kahvia." Matami kääntyi nopeasti.
Jos sanankin lausut niin niin tunnethan minut, Engebretsen." Engebretsen antoi kirjeen Amalialle ja oli varovaisuudesta vaiti, sillä hän pelkäsi saavansa nuhteita tyttäreltänsäkin, kun oli ollut niin taitamatoin, että antoi äidin huomata jotain. Amalia aukasi kirjeen vavisten.
Engebretsen asetettiin nimittäin heti lapsen piiaksi ja joka kerta kuin pikkuinen teki pahaa, sai Engebretsen selkäänsä. Kun Malla kasvoi isommaksi saivat he selkäänsä molemmat, kun vaan oli jotain tapahtunut ja se vaikutti, että isän ja tyttären välillä syntyi luottava suhde, ikäänkuin kahden salaliittolaisen kesken. "
Hän rakasti, nimittäin, väkeviä. Sen vuoksi rakasti hän myöskin neitsy Simonsen'ia, mutta ei uskaltanut sanoa sitä. Neitsy katsoi vakavasti hänen silmiinsä seisoessaan hänen luonansa. Engebretsen punastui ja punnitsi puoli naulaa rusinoita. "Engebretsen," sanoi neitsy Simonsen, "tunnustakaat vaan rakastavanne minua." "Kyllä," sanoi Engebretsen, ojentaen vapisevin käsin hänelle rusinatuutin.
Amalia vaaleni, Engebretsen punastui. Ainoastaan Pietari säilytti tyyneytensä. "Tuletko jo takaisin?" änkytti Amalia. "Tulen ja tesmällisesti sittenkin." "Tesmällisesti" oli matamin lempisana. Kun hän oli aikeessa käyttää nyrkkejään, oli hän aina jotenkin "tesmällisesti." "Täällä on vieraita, näen minä." "Niin," sanoi Pietari ja nousi tyynesti.
Matami siivosi itsensä ja meni ulos ja heti sen jälkeen istui Pietari Wangel komeasti katetun pöydän ääressä Amaliansa rinnalla ja joi kahvia porsliinikupista ja rakkautta hänen huuliltansa. Engebretsen meni ulos ja sisään ja oli onnellinen nuorten onnesta.
Pietari Wangel yski ja poltti ja toivoi matamin sinne, missä pippuri kasvaa, tai johonkin toiseen paikkaan, jossa on kuuma. Engebretsen pureskeli hirveästi mausneilikoitaan. Vihdoin nousi matami ja alkoi järjestelemään jotain eräällä hyllyllä. Pietari käytti tilaisuutta pistääksensä kirjeen Engebretsenin käteen ja sanoi heti sen jälkeen jäähyväiset. "Näytä minulle kirje," sanoi matami äkkiä.
Eräänä päivänä putosi Malla lammikkoon ja Engebretsen heittäytyi hänen jälkeensä ja veti hänet ylös. Märkänä ja pelosta ja vilusta vapisten menivät he kotiin. Se oli sellaista, jota ei voinut salata äidiltä. Kuultuansa mitä oli tapahtunut, huudahti hän kyyneleet silmissä: "Mitä, jos olisin kadottanut teidät molemmat, mitä, jos olisin kadottanut teidät molemmat!"
Herra Wangel nuorempi piti anoppiansa siihen määrään arvossa, ettei tämän milloinkaan tarvinnut käyttää nyrkkejänsä häntä kohti, jota vastoin matami sangen useasti jakoi rangaistusta kasvaville Wangeleille korkeasti omalla kädellään ja kun ne olivat tottelemattomia, sanoi lapsen piika sentähden aina: "Olkaa nyt, lapset hiljaa, muuten tulee matami Engebretsen."