Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Jumala tietää ajatuksemme, hän näkee tekomme ... hän sallii meidän tehdä, sillä hän on mieleemme istuttanut lakinsa ja tahtonsa. Hän on sanonut: Tee se, niin saat elää. Hän on meitä auttava kuin me tyköönsä rukouksessa tulemme... Oletkos sinä koskaan rukoillut? Olen, vastasi Emma ja viime veripisare katosi kasvoistaan.
MARIA. Istukaa, isäseni, ne korkeat rappuiset ovat väsyttäneet teitä. JOHN. Oletkos kaikk' vieläkin kärsivä, rakas lapsi? Minä lähetän sinun luoksesi lääkärini. MARIA.
"Rakas äiti, saanko nyt mennä?" kysyi hän. "Mihinkä sitten, Rietrikki?" "Metsään, äitini! Eikö isä sinulle ole sanonut?" "Ei sanaakaan! Mitä sinä taas metsässä teet? Etkös mene kouluun?" "En tänäpänä, äiti, ja sentähden tahtoisin mieluisesti mennä metsään pyytämään sitä mäyrää, jonka olen jälkiä etsinyt." "Oletkos mäyrän etsinyt?" sanoi akka nauraen. "No, sepä nyt oli!
Nuori uudistalokas tuli vaimoineen esiin ja kysyi lapselta härnäten: "Oletkos tuonut meille häälahjaa? Joka tuolla lailla syödä mauskuttaa, sen pitää tuoda häälahjakin mukanaan".
"Oletkos väsyksissä" sanoi Gyldenstjerna; "minun täytynee siis lainata sinulle keppini tueksi". "Kiitoksia!" sanoi Torkel. "Mutta herran jalat kastuivat kyllä pahasti joessa. Tahdotteko ottaa uudet puukenkäni lainaan?" "Sillä tavalla olette molemmat voitolla", sanoi Åbergin herra.
Arno nosti minut ylös. Mitäs teet, mieletön lapsi? Kiersin käteni hänen kaulaansa ja aloin itkeä. Se ei ollut surun itkua, sillä eihän asia vielä ollut ratkaistu, mutta hermoni olivat kauhean uutisen vuoksi niin kiihoittuneet, että niiden täytyi saada tyyntyä kyynelvirran avulla. Martha, Martha, sinä saatat minut suuttumaan sanoi Arno nuhdellen. Oletkos sinä sotilaan uljas vaimo?
"Erittäin kun me jo olemme kuudennenkin miehen saaneet. Katsokaat häntä, katteini! Tämä tässä se on." Katteini Bertram lähestyi nyt Leoa, ja katseli kirkkailla silmillänsä tarkkaan häntä kasvoihin. "No, vielä hiukan nuori, mutta kylläksi väkevä ja rintava," arveli hän. "Oletkos ennen ollut merillä, poikani?" "En, en vielä, vaikk'ei minulta ole halua puuttunut," vastasi Leo.
Silloin hän parahti kummallisesti valittavaan huutoon: "Isä!" puoleksi kirkuntaa se oli ja puoleksi itkua. Vouti katsoi vihaisesti taakseen; tuo ääni kuului aivan oudolta hänen korviinsa. "Oletkos järjeltäsi?" hän kysyi, "etkö saa suutasi auki. Sinun on annettu elää liian vapaasti, siinä koko juttu, minun olisi pitänyt ennemmin sinua taivuttaa, niin se helpommin olisi nytkin käynyt.
Iso Emma, niin ne eroitettiin toisistaan, sai eräänä aamuna kirjeen, jonka hän luettuaan tapa-turmassa jätti esiin, ja meidän Emmamme luki; samassa tuli toinen, näki kirjeensä toisen kädessä, vaaleni ja sanoi hätä-naurulla: "Oletkos kummempata kuullut eläissäsi, tuon kirjeen lähetti ystäväni Tukholmasta näyttääkseen minulle miten eräs nuori tyttö taisi kuvitella, ehkä oli paha kuin paha henki; mutta annasta tänne se."
RISTO. Oletkos huutamatta siinä. Kaiken näköisiä. Kun rupeaa pauhaamaan keskellä toria aivan kuin hullu. Etkö sinä vähän häpeä. Ihmisetkin sinuun katsovat kuin kummaan. Minkä sille taidan, kun olen näin onnettomaan tilaan joutunut. En suinkaan minä itsestäni välittäisi, mutta lapsi raukka kun saa kärsiä ja ihan nälkään nääntyä. RISTO. Niin, itke siinä nyt vielä ja ruikuttele.
Päivän Sana
Muut Etsivät