Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Olen ... ja rihmapyssyllä ja kaikella... Ja selkähevosellakin olen ajanut... Ja ihan kaikkea olen tehnyt, kehui Saku. Etpäs, kadehti jo Esa. Olenpas. Etpäs... Olenpas...! Tahi sanoppas mitä en ole tehnyt! Oletkos sinä sylkäissyt vallesmannin pyssyn piipun reikään? tokasi taas hölmö Juntus ja nyt täytyi Sakun vastata: En. Vesapa on sylkäissyt! tarttui siihen Otto.
Hän huitoi käsillään kuin uintia tavoitellen... Loikkasi sitten nopeasti kuin orava yli penkkien pöydän luo saarnamiehen eteen, löi nyrkkiä pöytään, niin että kynttilät sammuivat ja kirjakasa kaatui, ja huusi hirvittävällä äänellä: "Sinä saatana... Oletkos uskomassa..." Sitten hän kääntyi väkijoukkoon päin ja sanoi hiljempää: "Ja maaksi pitää sinun tuleman, vaikka olet koskeen hukkunut!"
Tasaisilla seuduin he sen sijaan tavallisesti joko kivittivät telefoonilankaa ja posliineja, tai viskoivat kiviä, koettaen kuka saa etemmäksi viskatuksi. Ylämäkipaikoissa he taas kertoivat omista uskalluksistansa ja joskus väittelivät niistä. Kerta, kun Saku liiaksi kehui, väitti Esa puolestaan: Oletkos sinä ollut Immosen ladon katolla? En. Minäpä ja Otto olimme! Oliko se korkea?
Oletkos tullut pois järjeltäsi, Wilppu? Sillä olethan aikoja sitten jo luwannut tyttäresi pojalleni, Hannulle", sanoi hän, ja hänen rintansa ei ollut hetikään enää niin pullollansa kuin ennen. Hannu katsoi pitkin nokkaansa, eikä pyöritellyt enää piippuansa.
Tuntui mielestäni niin kummalliselta, kun ei perheen keskuudessa näkynyt ainoatakaan aikaista miestä, jota olisi voinut pitää perheen isänä. "Missäs teidän isäntä on?" kysyin melkein tietämättäni. "Ei meillä olekaan isäntää," vastasi vaimo, samassa luoden minuun vakavan katseen; oli niinkuin hän olisi sanonut: "oletkos ainoa muukalainen joka et näitä tiedä."
"Oletkos valveilla, Leo?" kysyi hän matalalla äänellä. "Joku kettu on minun herättänyt." "Minä olen ihan hereillä," vastasi Leo, jota hänen kumppaninsa äkillinen kapsahus niinikään oli häirinnyt. "Minun luullakseni on myrsky laantunut," lisäsi Martti. "En minä kumminkaan kuule muuta, kuin pikkuisen karhumme hengityksen, joka muutoin näyttää sangen hyvin menestyvän äitinsä taljassa.
Oletkos hupsu, tyttö?" "Oh, köyhempää rottaa olen nähnyt kuin hän on," sanoi Aagot ja katseli rohkeasti toisesta toiseen. "Huomispäivänä hän ajetaan talosta! Menköön sinne mistä tuli," lisäsi Lauri, ja ähkyen vihasta hän viskasi ympärilleen vaatteitaan. "Ei kenenkään huoli minun tähteni talosta lähteä," sanoi tyttö. "En minä ole poikaan mieltynyt, eikä hän ole mieltynyt minuun."
Näin sanottuansa hän otti pännän ja paperia, istui alas ja kirjoitti mitä hänelle kukin kysyttyä vastasi. Mutta hän kyseli kutakin erittäin: »Kenellen sinä olet velkaa? Kuinka paljon ja kuinka suuri korko on? Miksikäs olet velkaa tehnyt, ja oletkos antanut panttia?» Näin saatuansa tietää miehen koko velkasumman, kysyi hän taas: »Milläs aivot maksaa?
Mutta eihän hänellä, kun oikein asiaa ajatteli, ollut minkäänlaista tukea otaksumisilleen! Hän pysyi vaiti ja saarnamies jatkoi: "Veljesi Heikki puhui minulle, että olet muuttunut kummallisen kylmäksi häntä kohtaan. Kaiketi luulet itselläsi olevan siihen syytä. Mutta oletkos tunnustellut oman sydämesi kovuutta? Oletkos antanut anteeksi niin monta kertaa kuin taivaallinen isä neuvoo?
"Mutta, Dora", pitkitti Annette, "sinä olet onnellinen, sinä, joka olet elänyt unhotettuna ja piiloutuneena, joka ei... Siinä kyllä, Dora, olethan ystäväni?" "Olen, sen Jumala tietää". "Minä olen ollut kopea. Oletkos nähnyt luutnantti Hjalmaria?" Dora punehtui. "Olen". "Milloin?" "Hän on tervehtinyt meitä pari kertaa ja tilannut hattuja, uskottavasti meitä auttaaksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät