Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
No, no, Lempi! lohdutteli vallesmanni häntä, taputteli hänen kohtuuttoman lihavia hartioitansa ja rauhotteli: Lempi kulta! Elä anna surun itseäsi sortaa, löytyy se vielä... Jos lie mennyt vaikka lukkarin Sakun luo!
Tupakoiminen alkoi jo luistaa niin että Vesa voi ruveta kertomaan omia urotöitänsä. Hän alkoi: Kerran kun me olimme Sakun kanssa ja poltimme tupakkaa. Siitä sukeutui pitkä juttu. Vesa kehui Sakua ylpeillen: Saku ei säikähtäisi mitään... Vaikka olisi mikä tulossa, niin Saku ei pelkäisi. Mutta jos Immosen vihainen härkä olisi, niin pelkäisi! väitti Otto. Vesa tenäsi: Ei pelkäisi.
Olen ... ja rihmapyssyllä ja kaikella... Ja selkähevosellakin olen ajanut... Ja ihan kaikkea olen tehnyt, kehui Saku. Etpäs, kadehti jo Esa. Olenpas. Etpäs... Olenpas...! Tahi sanoppas mitä en ole tehnyt! Oletkos sinä sylkäissyt vallesmannin pyssyn piipun reikään? tokasi taas hölmö Juntus ja nyt täytyi Sakun vastata: En. Vesapa on sylkäissyt! tarttui siihen Otto.
No mennään ruoka-aittaan! riehahti silloin Saku ja pojat lähtivät. Ulos tultuansa kysyi Juntus oitis: Oletko sinä lukkarin Saku? Olen... Kuka sinulle sanoi? Vallesmannin Vesa... Se sanoi, jotta tule yhteen joukkoon. Lukija voi arvata Sakun riemun, kun hän pääsi asiasta perille. Ruoka-aitasta he ottivat ensin tuoretta leipää ja kalaa, mutta sitten kysyi Saku: Otetaanko voitakin?
Kiivettiin tikapuita myöten ylös ja päätä pahkaa aina oitis alas, kunnes viimein koko joukko istui väsyneenä heinäläjässä ja alkoi juttelu. Siinä jutellessa johtui Sakun mieleen taas Vesan ilmotus tupakan poltosta ja hän kysyi: Osaisitko sinä Vesa puhaltaa savua sieramista niin kuin renki Matti? Vesa ei vastannut. Saku kerskasi: Minäpä osaisin! Etpäs!
Kadonneita etsittiin ja niiden vanhemmat olivat jo sairaat surusta. Sakun isä, lukkari Tenho Ossian Kuvatus oli ollut laiskan koulua pitämässä. Pojat olivat olleet hyvin unisia, eivätkä siis tehneet hänelle kiusaa. Siksi hän palasikin kotiinsa hyväntuulisena.
Mutta yhä rasittavammaksi alkoi käydä uuden tehtävän keksiminen. Siitä oli taas puute. Juntus jo huomautti: Nyt ei ole mitään, kun sauna paloi. Mietittiin. Jotkut jo jurottivat joutilaina. Silloin tokasi Esa: Vaihdetaan vaatteita! No vaihdetaan! Vaihda sinä minun kanssani! No. Ja sinä minun! Vaihda sinä Vikin kanssa. Enpäs... Minä vaihdan Sakun kanssa! Ja minä Tenan! No.
Ainoana ehtona oli, että koko oli sopiva. Kun kaupat oli tehty, siirtyivät pojat hyrynlyöntiin, aivan kuin itsestänsä, ilman keskustelua. Toisella puolen olivat tuntemattomat kirkkomäen pojat, toisella seitsemän meille jo tuttua poikaa. Kiekko hurahteli pitkin maantietä, pojat huusivat ja seipäät heiluivat juuri puolipäiväsaarnan aikana. Mutta sattumalta osui kiekko Sakun jalkaan.
On. Onkos sillä Sakun isällä mökki? tiedusteli Helmi ja sai Juntukselta kuulla: Ei, mutta se honottaa kirkossa ja sitte laiskankoululaiset tekevät sille ilkaa. Entäs mistäs se lypsää sitte maitoa, kun sillä ei ole mökkiä, jossa on lehmiä? meni Helmi ymmälle. Ja niin jatkui kyselyä, kunnes kaikki olivat aivan selvillä toistensa oloista.
Sitä ei lukkari koskaan sietänyt, sillä hän ei millään muotoa tunnustanut veisaavansa nenäänsä. Raivostuneena sieppasi hän kahvikupin pöydältä, paiskasi sen säpäleiksi lattiaan ja poistui ähähtäen: Saakeli. Alkoi uneton yö. Isäntäväki riiteli. Rouva itki välillä ja koko väki etsi kadonnutta lasta. Seuraavana aamuna tuli lukkari jo aamiaisen aikaan vallesmannin luo ja kertoi Sakun häviöstä.
Päivän Sana
Muut Etsivät