Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Siihen on taas meillä Koskenkin koko seppä." "Mitenkä? Sepitetäänkös teillä käskyt ensin?" "Kuinkas muutoin? Eihän sitä suorastaan sovi puhtaaksi kirjoittaa." "Paljonko sinulla on palkkaa?" kysyin minä. "Kolmekymmentä viisi ruplaa ja viisi ruplan saappaiksi." "Oletkos tyytyväinen?" "Olen kyllä. Ei meidän konttoriin pääsekään joka mies.
Ja kunhan käskyni täytät, saat jo tänä yönä paholaisen rikkauksista maistaa. Mitäs seljässäsi kannat? Ja Riikki valaisi tuohuksella sarkasäkin suuta, pisti sormensa lapsen leuan alle ja kohotti sen päätä. Mutta lapsi nukkui suu auki, että maitohampaat näkyivät, ja sen pää retvahti kallelleen isän niskaa vasten. Silloin Riikki naurahti. Oletkos jo kauan emännättä ollut? kysyi hän.
Muutoin minä vaan en voinut Riikkaa unhottaa ja sitten minä no tietäähän sen kuitenkin jo koko maailma sitten minä aloin ryyppiä." Kymmenniekka istui tyynenä ja miettivänä, mutta kysyi viimein: "oletkos jo Riikalta saanut kellosi ja kihlasi?" "En enkä minä niistä lukua pitäisikään, jos hän ei vaan toiselle menisi.
Mutta puulusikka oli lohduttamaton, ja kun aiottiin heittää sulattimeen, sanoi se vapisevalla äänellä: "Rakas mestari! kyllä minä olen hopealusikka, se on tietty, joka nähdään päältä ja tunnetaan painoltakin; mutta kuitenkaan en minä ole samaa lajia hopeata kuin toiset; minä olen hienompaa lajia, joka ei siedä valkeata, vaan lentää pois samassa". "Oletkos sitten elohopeasta?"
Raatikkoon, raatikkoon, vanhat piiat pannaan; Tuon, tuon Kyöpelin vuoren taa, Ett'ei noita, ett'ei noita pojat naida saa. LAURA. Oletkos siinä hurjastelematta. Kaikki katsovat tänne päin. Minä siitä viis! JOHANNA. Sano Liisa: koska sitten saa tanssia ellei häissä. LIISA. Näettekö, Janne ottaa jo viulunsa esiin. Kohta ilo alkaa. Ja morsianta viedään ensimmäisenä lattialle.
"Semmoisen tapauksen perästä... Oletkos tarkoin miettinyt asiaa ... mitä luulet ihmisten sanowan?" sanoi waimo waaleten. "Ole siitä aiwan huoleti. Minä en tahdo hituakaan olla parempi kuin olen, enkä tahdo hairahdustani salata yhdeltäkään ihmiseltä, sillä minusta tuntuu siltä kuin silloin warastaisin jotakin semmoista, jota ei minulla itselläni ennestään ole.
"Oletkos saanut jo jotain kestitystä?" kysyi uudistalokas, ystävällisesti mutistellen suutaan. "En". "Tule tupaan ruoalle", sano ylpeä talonpoika ja saattoi köyhän lapsen sisään ja istutti hänet hääpöytään, jolle ruokia ja juomia kannettiin koko pitkä päivä.
Ei jaarli eikä Hookon. Oi kurjaa, kurjaa! MARGARETA. Sigrid! RAGNHILD ROUVA. Oletkos sinä täällä! SIGRID. Niin alhaista polkua täytyy heidän käydä, kiivetäksensä ylös kuninkaan istuimelle. MARGARETA. Oi, rukoile meidän kanssamme, että kaikki kääntyisi paraaksi. Näitkös hänet ? Näitkös minun isäntäni ? Silmät ja hymyilemisen, en olisi häntä tuntenut! SIGRID. Oliko hän Sigurd Ribbungin näköinen!
Mutta hilan takana oli tie tasainen kuin pöytä, ja siinä löivät kylän reippaat pojat kiekkoa lauantai-iltoina. Oletkos nähnyt kunnon kiekkoa? Olkoon se pieni; tai iso, sellaista puuta sen oleman pitää, joka ei halkeile, ja ympyriäinen ja tasareunainen, muuten kulkee se vinossa ja menee omia teitään.
"Oliko se unelma, vai oliko se minun Valdemarini, joka särki sen kauhean rautaoven, mikä sulki minulle määrättyä ikuista hautaa?" kysyi Signe jotenkin innokkaasti ja tuijotteli ympäri huonetta. "Hän se oli," vakuutti Dorothea. "Sinä saat pian painaa hänet sydämellesi." "Oletkos enkeli taivaasta?" kysyi Signe. "Ei, sinä olet varmaan ihminen, sillä enkelit eivät voi itkeä."
Päivän Sana
Muut Etsivät