Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Jussi ei sitä katsonut, vaan kääntyi näkemään, että kuka se puhui selän takana. Katrin kanssa oli siinä nuori tytär ja hän se haasteli. »Jos tunnet, Liisa, numeroita, niin katso eikö ole tuossa viitonen. Ihan taiten käy tämä viidellä kivellä», oli Kusti tolkussa kellonsa puolesta. »Sinun kellosi ei käy muulloin kuin sinä itsekin käyt», virkki Liisa ja iski silmää Katrille.
Tukkilaiset jatkoivat leikintekoa Katrin kanssa ja Erkki sai vain kuunnella kun morsiantaan puhuteltiin. Mutta Jussit ne katselivat sillä välin toistensa kelloja. Tukkilaisella oli patentliivari ja meidän Jussi katseli sitä oikein mielihyvällä. »No, eikö vaihdeta?» kysyi tukkilainen. »Ka, saisihan tuota joskus vaihtaakin», vastasi Jussi naurusuin. »Tää sinun kellosi on jo vanhanpuo...» »Vanhako?
Taisi käydä kateeksi niiden, kun ei itsellään ollut ... olisivat kai ne saaneet, jos olisivat tahtoneet ... saahan niitä kelloja vaikka kuka kellosepän puodista... Tuolla niitä nyt tuleekin! Martti meni heitä vastaan ja rupesi seisahtumaan heidän kohdallansa. »Paljonko on kellosi, Martti'» kysyivät ne taas ja mennä reuhkasivat nauraen ohitse... Niinpähän on! ... kateeksipahan käy!
Henrikson. Yövalvomisenko?... Niin todellakin!... Tuo kirottu kirjevaihto!... Emma. Mutta nyt on aika juoda kahvia. Paljonko kellosi on, ystäväni? Se käy aina niin tarkasti. Henrikson. Emma. Eikö se ole taskussasi? Henrikson. On kyllä... Ei, se on varmaankin huoneessani. Emma. Ensikerran unohdit ottaa sen mukaasi. Jospa olisin kadottanut sen yöllä! Heinonen.
Eräs itsepäisyyden laji on varsin kiusallista: tarkoitan näet sitä itsepintaisuutta, joka ei koskaan myönnä erehtyneensä, vaan keksii puolustuksekseen kaikenmoisia syitä ja verukkeita lievimmänkin huomautuksen johdosta. Juho sanoo vaimolleen aamiaisen myöhästyneen puolen tunnin verran tavallisesta. Vaimo torjuu syytöksen päättävästi. Mutta katsohan kelloani! Sinun kellosi ei käy oikein.
»Maksoit, maksoit ... vaikka kyllä minä olisin osastani itsekin...» »Niin ... mutta minäpähän maksoin ... eihän sinulla ole, millä maksaa... Paljonko on kellosi, poika?» »Eihän minulla ole kelloa ... ennenkuin ostan...» »Ostat? millä sinä sen ostat?» »Omalla rahallani ... sitten kun säästän...» »Sinä et saa ikänäsi niin paljon rahaa säästetyksi...» »Mistä sinä sen tiedät?»
»Paljoko sinun kellosi on?» kysyi Kusti. Jussi katsoi ja sanoi. »Se on kuusi minuuttia jälessä Oulun kelloista», virkkoi Kusti. »Onko sinun kellosi sitten Oulun kellojen kanssa yhdessä?» kysyi Jussi. »On. Tämä käy ihan yksissä Oulun horisontin kanssa. Tiedäthän sinä», alkoi Kusti selittää, »siellä Oulussa sen tornihökkelin, mikä on siellä saaressa, siinä sillan päässä?...» »Joo, joo.»
Panin sen ihan asemakellon mukaan. Niin, viikko sitten ja kellosi aina edistää. Ei, hyvä ystävä, kyllä sinä nyt erehdyt. Enpä erehdykkään. Kuulinhan sinun itsesi sanovan sen herra Vuoriselle. Vuosi sitten, Anna hyvä, ennenkun kelloseppä sen puhdisti. Miten sinä voit sanoa niin, Juho? Eihän siitä ole kuin kuukaus. Kyllä sinä nyt suuresti erehdyt, Anna.
Hän on nähtävästi tottunut saamaan kiitoksia leivästään ja on nyt vihainen ja loukkaantunut, enkä ymmärrä mitä hänelle tehdä." "Niinpä niinkin", sanoin, "jos viet kellosi kellosepälle ja rupeat hänelle selittämään, miten hänen tulee korjata koneistoa, nauraa hän ja menettelee oman mielensä mukaan.
Siltä hänestä näytti, kun hän sitä nyt ajatteli, vaikka ei hän sitä eilen niin... Eihän hän ollut muuta kuin leikillä vain kysynyt, paljonko heidän kellonsa oli... Ja siitä ne olivat alkaneet pilkata ja kysellä koko eilisen iltaa ja tämän aamua. »Paljonko kellosi on, Martti?... Sano nyt meillekin, paljonko on kellosi'»
Päivän Sana
Muut Etsivät