Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Rouva seurasi kohta Riikkaa, sillä tämä oli antanut hätäilevän merkin. Mikä on? Jasso, Lopo! Mutta enhän minä nyt jouda. Luulin olevan tärkeämpääkin. Hän aikoi kärsimättömänä vetääntyä takaisin. Mutta Lopo otti häntä hihasta kiinni. Sanoitteko hänelle jo hinnan? läähätti hän suihkaista. Kenelle? Minkä hinnan? Rouva väistyi hänestä etemmäksi. Kasvoissa ilmestyi vastenmielisyyttä ja inhoa.
Parhaat vielä jäljellä. RIIKKA. Soapas nähä, arvaattako niitä viimeisiä. FANNY. En minä nyt enää tiedä. ROUVA PENTTINEN. Patruun Welmanin ei sanota, Riikka, sitä kaikkian raarimpaa. RIIKKA. Ei sanota, ei. Kiusataan Vanny neitiä ensin vähäsen. Voi, sitä Riikkaa. Luuletteko tosiaan, että olen niin utelias? Juuri kuin minä niistä välittäisin, tulipa ketä tahansa.
"Ei mitään tuhmuuksia", vastasi kymmenniekka. "Kun minä huomasin asiat, niin koettelin pidätellä Riikkaa, jotta ei hän tiennyt tämän taivaallista koko jymystä." "Olitpa oikein kelpo mies, kun et laskenut Riikkaa En minä ymmärräkään, miten minä niin pökerryin, vaikka en ennen eläessäni ole muistamattomaksi mennyt." "Mitäpäs siitä, sattuuhan se vahinko viisaallekin", lohdutteli kymmenniekka.
Sitten hän istahti portaiden toiselle puolelle, vastapäätä Riikkaa ja alkoi puhella ilmasta ynnä muista vähäpätöisistä seikoista. Yht'äkkiä rupesi huoneesta kuulumaan päällikön käheä-äänistä, mutta kovaa laulua. Jokaisen värssyn lopussa yhtyi siihen arvattavasti isäntäkin, koska aina selvemmin kuului silloin: "huhhahhei ja huhhahhei, ja hukkuvan minun luuli." "Noita, mitä iloa pitävät!
Mutta suutari oli itsepäinen. Hänellä oli pienet pieksut juuri Riikkaa varten ja kun ei äiti tahtonut niitä ostaa, veti hän pussistaan esiin parin punaisia sahviaanikenkiä, jotka olivat jollekin herraslapselle tilatut. Menkää matkaanne! Tuollaista turhamielisyyttä! Mitä minä tuollaisilla koruilla tekisin? vastasi äiti. Ostakaa nyt sentään, pyysi suutari liikuttavasti; saatte ne puolella hinnalla.
Muutoin minä vaan en voinut Riikkaa unhottaa ja sitten minä no tietäähän sen kuitenkin jo koko maailma sitten minä aloin ryyppiä." Kymmenniekka istui tyynenä ja miettivänä, mutta kysyi viimein: "oletkos jo Riikalta saanut kellosi ja kihlasi?" "En enkä minä niistä lukua pitäisikään, jos hän ei vaan toiselle menisi.
Olen minä nähnyt että vihiltäkin vielä morsian peräytyy, saatikka sitten kuulutuksen jälkeen. Sano sinä vaan totuus, Anna Liisa, elä yhtään ujostele. ROVASTI. Mitä sulhanen tähän arvelee? JOHANNES. Anna Liisa on oikeassa. Meidän välimme on jo rikottu. PIRKKO (pudistelee Riikkaa hameesta).
Päivän Sana
Muut Etsivät