Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Rouva seurasi kohta Riikkaa, sillä tämä oli antanut hätäilevän merkin. Mikä on? Jasso, Lopo! Mutta enhän minä nyt jouda. Luulin olevan tärkeämpääkin. Hän aikoi kärsimättömänä vetääntyä takaisin. Mutta Lopo otti häntä hihasta kiinni. Sanoitteko hänelle jo hinnan? läähätti hän suihkaista. Kenelle? Minkä hinnan? Rouva väistyi hänestä etemmäksi. Kasvoissa ilmestyi vastenmielisyyttä ja inhoa.
Ilmaisevatko ne minut? Neuvovatko ne sen tänne? Nyt tulee Anja... Anja oli puhaltautunut ulos pirtistä ja juoksi rantaan, minkä pääsi. Se on täällä ... se on se! Tiedän, mitä se tahtoo? Mistä sinä tiedät? Näitkö? Näin, näin ... mitä se tahtoo? Sanoitteko, että minä olen täällä? Emmehän toki ... me arvattiin heti... Vaan jos muualla ilmaisevat? Ei ne emäntä pani jo sanan kylään. Nyt se tulee!
Herra, sanoi kardinaali, jos lady Winter on tehnyt niitä rikoksia, joista te olette häntä syyttäneet, on hän saapa rangaistuksensa. Hän on jo saanut, armollinen herra. Kuka on hänet rangaissut? Me. Onko hän vankeudessa? Hän on kuollut. Kuollut! toisti kardinaali, joka ei voinut uskoa korviansa; kuollut! Sanoitteko että hän on kuollut?
"Sanoitteko mitään siitä, että te ja herra Phelps, lähdettyänne talosta kahtakymmentä minuuttia myöhemmin, kumminkin olitte ennen häntä hänen kotonaan?" "Hän väitti sen johtuvan siitä, että raitiovaunu kulkee hitaammin kuin kaksirattaiset ajurin vaunut." "Saattoiko hän selittää, miksi hän juoksi keittiöön, tultuaan kotiin?" "Hän sanoi, että siellä olivat ne rahat, joilla velka oli maksettava."
"Katsellessani Maria, luulin vielä olevani itsekin nuori ja kaunis." "Sanoitteko minun silmääni vieraaksi silmäksi, äiti? Minun silmissäni te olette paras äiti" Tuo sana "äiti", "äiti", kahdesti lausuttu, kuului niin hellältä pojan äänestä, että jos outokin olisi ollut kuulemassa, hän olisi havainnut äidin ja pojan välin olevan mitä parhaimpia.
Silloin kuului kova, kamala huokaus aivan likeltä. «Mitä nyt! Mikä se oli, sanoitteko mitään, isäntä?« «En etkö se ollut sinä? No, sitten se oli tuuli. Hyvästi nyt! Onnea!« Kyösti vapisi ja kuunteli. Mutta kun ei enää mitään kuulunut, läksi hän kulkemaan jupisten itsekseen: «Perhana, kun saisin tämän päivän saarnan mielestäni!»
"Minä tosin en silloin puhunut oikein selvästi", jatkoi hän, "ettekä tekään. Tietysti olimme molemmat taipusat karttamaan semmoista asiaa. Minä olen kuitenkin viimein päättänyt puhua suoraan; ja minä olen maininnut tohtori Strong'ille, että sanoitteko mitään, Sir?" Se oli tohtori, joka oli voihkaissut.
Teidän on hyvin kylmä, siitä olen varma ... sen kuulen äänestäkin. Sen jälkeen riisui nuorukainen yltään toisen vaatekappaleen toisensa jälkeen, niin että hän pian oli pelkillä alusvaatteillaan, ja hän katseli paitaansa, joka oli hyvin hieno ja valkoinen. Sanoitteko niiden vieneen teiltä kaikki? kysyi hän. Sanoin, ihan kaikki. Teillä siis ei ole ... yhtään mitään ... ei yhtään mitään...?
"Mutta kysyihän hän minulta, oliko jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtunut." "Aivan oikein", sanoi Holmes, "kuinka vähäpätöiseltä asia näyttäneekin. Sanoitteko menettäneenne toisen saappaanne?" "Olen, tai se on tilapäisesti hävinnyt. Minä asetin molemmat saappaat oveni eteen eilen illalla, ja aamulla oli siinä vain toinen. En voinut saada mitään selkoa harjaajalta.
Oh, mitä nimeen tulee, sitä en ensinkään tiedä, vaan jos hänet missä kohtaisin, kyllä tuntisin hänet paikalla, siitä olen varma, vaikka tuhansien joukosta. Komisarjuksen otsa rypistyi. Tuntisitte hänet vaikka tuhansien joukosta, sanoitteko niin? kysyi hän. Se tahtoo sanoa, virkkoi Bonacieux, joka näki hypänneensä hulluun tynnöriin, se tahtoo sanoa...
Päivän Sana
Muut Etsivät