United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Etkö sitten mitään huomannut?" kysyin tässä välikohdassa. "Eikö mikään osoittanut, että ne kuljettivat vankia muassaan?" "Minä vaan katsoin", tyttö vastasi, "eikä tullut mieleenikään ajatella mitään vankia". "Mutta saattoiko Enamela joutua pois niin, ett'et sillä mitään väliä pitänyt?" kysyin vielä. "Ihan varmaan; sanoinhan teille, että ajattelin itseäni, enkä häntä".
Sillä vaikka nämä puut näyttivät elävänkin yhteiskunnissa, saavankin puhekykyä ja jonkinlaista järkeä, niin että niitä tavallansa saattoi lukea järjellisiksi olennoiksi, epäilin kuitenkin saattoiko niitä verrata ihmiseen, ja varsin varmana pidin itseni siitä ettei oikeutta, hyväntahtoisuutta ja hyviä avuja yleensä heistä löytynyt.
Sill'aikaa jatkoi everstiluutnantti Stålsköld matkaansa yhtä joutuisasti kuin tähänkin asti, ja saapui enemmittä mainittavitta mutkitta Kalmar'iin. Sinne saavuttuaan lähti hän heti satamaan katsoaksensa saattoiko mitenkään päästä veneellä
Perheenisä makasi kovassa kuumeessa; ne kädet, joiden tuli elättää vaimon ja pienoiset, lepäsivät nyt voimattomina vuoteella. Hän ei voinut heitä auttaa, se tuntui niin raskaalta; hän oli mielestänsä liian onnellinen; oliko hänellä oikeutta olla niin onnellinen, saattoiko hän olla niin onnellinen maailmassa, jossa vallitsi niin paljon surua ja puutetta? Oi, jos Herra lähettäisi heille apua!
Väki katseli häntä epäröiden. Oliko niin paljon jalomielisyyttä kruunun kantajassa? Saattoiko se, joka itse oli mahtava, sääliä tätä turvatonta surujen maata? Mitä uskoa? Tietääkö kuningas tästä mitään? kysyi eräs sotamies. Mitä arvelet? Kuningas? toisti Maria. Oletteko miehiä? Vai ettekö tahdo minua ymmärtää?
Mitä hän sanoi nähdessään teidät?... Saattoiko hän vielä niin pitkän ajan jälkeen tuntea teidät? Se oli kauhea hetki ... olin juuri nukahtanut, mutta heräsin äkkiä meluun tuvassa ... minä hypähdin vuoteesta ja näin rajut, rumiksi vääntyneet kasvot... »Se on hän!
Mutta äkkiä särki tämän hiljaisuuden läheisestä metsästä kuuluva valitushuuto, joka oli niin sydäntäsärkevä, että jokainen, ken sen kuuli, tunsi ruumiissaan jäätävää vavistusta. Saattoiko sellainen kauhunhuuto tulla kuolevaisen huulilta? Nyt alkoi kansajoukko jälleen liikkua, palaten kaupunkiin päin, ja puolen tunnin kuluttua näkyi tuolla hirvittävällä paikalla tuskin jälkiäkään ihmisistä.
Kun ennenmainitulta ent. kirjakauppias Howing'ilta kysyin: voiko tuossa kertomuksessa, jonka Krohn kertoo vielä yleisemmässä muodossa, olla perää; saattoiko Juteini ilman ikäviä seurauksia uskaltaa rangaista rääkkääjää, niin hän sanoi tuon voineen olla hyvin mahdollista ja uskottavaa.
Seurasi hetkisen hiljaisuus, jonka jälkeen vene taas lähti kiitämään eteenpäin entistä nopeammallakin vauhdilla, jos mahdollista. Kenen poika satamassa putosi mereen? kysyi soutaja, pyyhkäistessään tovin kuluttua hikeä otsaltaan. Hän oli ... mutta etkö tuntenut miestä, joka otti pojan vastaan? En. Se oli kivalteri Kron. Hänkö?... Mitä hän tahtoi?... Saattoiko hän ehkä epäillä...?
Saattoiko hän arvata, että kaksitoista-vuotias tyttölapsi itsestään keksisi tarua häntä pettääksensä? Jos hän olisi kuullut tämän tarun joltakin vanhemmalta ihmiseltä, olisi hän ennemmin voinut epäillä sen totuutta, mutta kuinka saattaisi lapsi puhua semmoisia, jos hän ei olisi sitä läheisimmiltään kuullut? Tässä on nyt pahemmassa kuin pulassa.