Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Totta tosiaan, olitpa sangen lystikäs narri eilen illalla, kun kerroit tuosta Pigrogromituksesta ja Vapiaaneista, jotka kulkevat Quebuksen päiväntasaajan poikki. Se oli, saakeli soikoon, sangen hupaista. Lähetin siitä sinulle roposen henttusi varalle. Saitko sen?
Samassa tunnen: olipa miten oli ... olitpa missä olit, elitpä tai olit kuollut, erottipa meidät millainen kuilu tahansa, minä tahdon olla yhteydessä kanssasi. Ja kuta suurempi on uupumukseni astuessani hautuumaalta kotiin päin ja taistellessani hukkumistani vastaan, sitä kiihkeämmin minä turvaan tähän oljenkorteen: siihen, että sittenkin täytyy. Miten?
Sinun luonteesi on niin taipuisa, että sinä yks kaks muodostut ympäristösi mukaiseksi. Sinunlaisesi yksinäinen pieni sorsanpoika olitpa sinä miten lämminsydämminen ja reipas hyvänsä ei voi estää lammikkoa jäätymästä. Mutta niin kauvan kun sinulla vielä on jotain vaikutusta Juhoon, pitää sinun koettaa saada hänet sellaiseen paikkaan, jossa saatte olla omassa vallassanne.
Koehan vaan renkinä pysyä ja minä pysyn mökin tyttönä." "Ja sievänä tyttönä minun omituisena Annuna! Olitpa ihana, kun istuit tuossa äsken helmet kaulalla." "Mutta kuitenkin viivyit ensin melkein puoliyöhön ja sitten pelasit vaan koiran kanssa " "No älä nyt siitä enhän ennen päässyt eikähän yö ole vieläkään puolessa.
Näin oli minulla tämän kuninkaan kuollessa v. 1660 Suomessa neljä pitäjää, joissa oli enemmän kuin 300 kokonaista taloa, ja tiloillani Liivinmaalla oli enemmän kuin 12,000 maaorjaa. Olitpa mahtava ruhtinas. Niin, olin. Mutta nyt minun tulee ilmaista sinulle jotakin, josta en tähän asti ole mitään virkkanut.
Vastaisten varalta annoin hänen ymmärtää, että kaikki paperini ovat kotimaassani ja sillä tavoin talletetut, että tulevat kuolemani jälkeen käytettäviksi.» »Olitpa viisas! Entä se kaunis juutalaistyttö?» »Enpä kerrokaan», ilkuin. »Se on oma salaisuuteni!»
Santtu, Santtu! katso kinttusi! huudettiin kolmannelle pojalle, joka myöskin juoksi sisälinnaan pallin vieriessä hänen kintereillään: Hätä ei ole tämän näköinen! vastasi Santtu perille päästyään. Eihän vaan, mutta olitpa menettää linnan. Mitä niistä olista, kun kesät heiniä kasvaa! oli Santun vastaus.
Mun puhdas, viaton vereni kuivaa, haihtuu ilmaan kuin kirkas aamukaste auringon hohteessa. Sinua on, näetkös, äitis piesnyt kouluun muutaman kerran aamusilta, ja olitpa oikein niinkuin vähän puolvillanen herra ennenkuin puit itses harmaaseen, täysvillaseen sinelliin.
Saakelin valloonit, ovat varastaneet taskumattini, rosvot. Hoi, tänne jokunen, olitpa vaikka turkkilainen; kunhan tuot pisarankaan viiniä, sanon sinua veljekseni, vaikk' olisit juutalainen, hoi! Onko se Larsson? virkkoi Bertel heikolla äänellä, sillä hänenkin kieltään kangerteli polttava jano. Mikä maan myyrä se on, joka siellä nimeäni kuiskaa? virkkoi sama ääni pimeässä.
Heidänkin oli ollut tarkoitus matkustaa oikeastaan jo eilen. Mutta heillekin oli tullut joku sähkötieto, joka oli heidät tänne pidättänyt. Johannes katsoi kelloaan. Alkoikin lähestyä hänen tavallinen illallis-aikansa. Minä tulen, sanoi hän. Mutta en pitkäksi aikaa. Niin pitkäksi kuin puhumista piisaa, nauroi Topi hyvillä mielin. Olitpa kerrankin oikea toveri!
Päivän Sana
Muut Etsivät