Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025


Jos minä olisin heti tietänyt, olisi pappa vainaja testamentin verosta lahjoittanut lämpösin käsin kaikki Annettelle, eroittaen pois myydyn talon; sillä pääomat ovat irtain omaisuus ja voidaan hukata, lahjoittaa, tahi miten mielitään, mutta testamentin tehtyä ja laillistettua ei asia ole autettavissa. Jos se ei olisi raastuan oikeuden pöytäkirjoissa, voisi sen tehdä mitättömäksi..."

"Minun hyvä mammani, jos ei näin olisi tapahtunut, olisin minä voinut tarjota Annettelle suuren, komean asunnon ja tuhansia huveja, joita hänen nyt täytyy olla vailla ... se on minun ajatukseni." "Mitä on tehty, se on tehty, eikä voida muuttaa."

Lemmittyni muistoksi Annettelle Suukkosten keskessä Koittaa järki jäykkä olla *Neiden mielet, I-III *Impeni I-III *Ensi vuokko Tuommoinen tyttö on mieleeni mun Vieraalla maalla Mustat silmät Jos tohdit ja tahdot Niin varmasti Kaikki kaikessa Daimooni Hän huomaa ei Sen jo tiedän Vertauksia luonnosta Päivän noustessa *Mik' onpi syynä V. Ivallisia.

"Mutta sitä ei hyväksytä," hymyili luutnantti. "Pappa saa tietää että minun pitäisi esittelemän Jemtlannin morsianta, päässä leveän isoja kukkakimppuja". "Vai niin, vai niin. Mutta mitä sanotte Florasta?... Flora, kukkajumalatar," virkkoi kamreeri; "sen minä olen miettinyt Annettelle." "Aivan oikein," sanoi Hjalmar, "aivan oikein."

Sairas tuntee juuri tämän helpotuksen, tämän ihanan terveyden tunteen, kun kuume on taittunut, tämän uudelleensyntymisen, joka Annettelle oli yhtä paljon henkinen kuin ruumiillinen. Asessori ei saanut enää koskaan tulla Annetten luo, vaikka tämä alkoikin olla ylhäällä.

Oletkos mieletön, Annette kulta ... paitsi sitä en taida minä tehdä mitään muutosta, sillä kaikki johtuu Milleri vainajan testamentista, joka nimenomaisesti sanoo, että minulla elinaikanani on ainoastaan omistusoikeus ja korot, mutta pääoma molempain kuoleman jälkeen kuuluu vähentämättä Annettelle, meidän otto-tyttärellemme, ja hänen perillisillensä. Siis on se mahdoton".

"Mamma on siis itse tehnyt itsensä köyhäksi." "Ei, en köyhäksi, mutta minä en ole enää rikas." "Mutta te olisitte voineet lämpimällä kädellä ... lämpimällä kädellä, mamma kulta ... lahjoittaa Annettelle vähän varallisuuden, ennenkuin tulee tietyksi miten paljon on perintöä jälillä." "Ei, sitä en minä voi, ja paitsi sitä en minä tahdo niin." "Vai niin, mamma ei voi eikä tahdo.

"Niin, se on niinkuin minä olen aina luullut, Hjalmar on huono ihminen," sanoi rouva; "Jumalan kiitos, se antaa Annettelle voimaa unhottamaan tuon ilkiön." Annette kumartui kirjansa ylitse, hän tunsi ettei hänellä ollut sitä voimaa mutta hän alkoi uskoa. "Se on siis yleisesti tunnettu?" kysyi hän vapisten äitiltänsä.

Asessorin mentyä rupesi rouva puhumaan Hjalmarista ja ilmoitti Annettelle, että hän todellakin oli velasta oikeudessa ja että "asessori itse oli nähnyt asiakirjat." Annette ei näyttänyt sitä kuuntelevan, jonka tähden rouva palasi päiväjärjestykseen. Hautajaiset olivat tietysti komeat. Asessori meni surusaatossa ensi rivissä, vainajan sydänystävänä, ja sadottain toisia sitten.

Dora, joka ei koskaan miettinyt rikkauden ja köyhyyden ääretöntä väliä tahi nähnyt miten se eroittaa toisistansa ihmisiä, jotka ovat luodut auttamaan toisiansa, ei tullut ajatelleeksi ettei Hjalmar siitä syystä soisi anteeksi Annettelle, sillä jotain muuta kuin anteeksi antamus ei solvauksesta voinut tulla kysymykseen, ja Dora, joka helposti antoi toisille anteeksi, ei taitanut epäillä tuota nuorta, säädyllistä miestä kovaksi ja luonnottomaksi.

Päivän Sana

gardien

Muut Etsivät